LUKU 7
”Se tekee sataneljäkymmentäyhdeksän kruunua, kiitos.”
Apteekin valkoisen tiskin takana seisova nainen näytti vaivautuneelta ja puhui niin hiljaa, että Josephine Carlberg tuskin kuuli, mitä tämä sanoi. Nainen pakkasi ostokset nopeasti pussiin ja piteli sitä niin, etteivät muut kassajonossa seisovat ihmiset nähneet, mitä pussi sisälsi.
Josephine otti lompakon rauhallisesti laukustaan ja nappasi korttinsa. Toisin kuin iäkästä apteekkiapulaista, Josephinea ostokset eivät nolottaneet lainkaan. Ehkä se johtui osittain myös siitä, ettei hän tuntenut kovinkaan montaa ihmistä uudesta kotikaupungistaan, ja oli siksi säästynyt pikkukaupungille tyypillisiltä uteliailta katseilta.
Nainen näytti edelleen hämmentyneeltä, kun Josephine näppäili nelinumeroisen pin-koodinsa ja päätti maksun hyväk
