LUKU 8
William pani paperit takaisin kansioon, josta oli ne ottanut. Hän oli uppoutunut niihin viimeisen puolen tunnin ajan. Hän vilkaisi hiukan hajamielisesti kelloa ja tajusi, että oli kotiinlähdön aika. Oli heinäkuu, lämmin keskikesän päivä ja viikonloppu. Mielihyvän väristys hyökyi päästä varpaisiin, kun hän näki sielunsa silmin, kuinka hän ja Josephine istuisivat verannalla ja söisivät päivällistä, kun aurinko laskisi talojen kattojen taakse.
Oli kulunut vasta kaksi ja puoli kuukautta siitä, kun muuttokuorma oli tuotu Tukholmasta hänen kotikaupunkiinsa Vimmerbyhyn. Hän ei ollut koskaan uskonut muuttavansa takaisin kotiseudulleen eikä hän ollut ikinä kuvitellut, että Josephine saattaisi edes villeimmissä kuvitelmissaan ajatella asuvansa täällä. Jostain syystä he molemmat olivat viime
