En luota sanaasi

Luku 5

LUKU 5

Jesper Broman oli vapaalla mutta ei pystynyt nukkumaan, vaikka harva asia olisi nyt niin tarpeellista kuin uni. Sen sijaan hän makasi selällään sängyssä ja tuijotti kädessään olevaa matkapuhelinta. Hän luki naisen yöllä lähettämän viestin varmasti kymmenettä kertaa. Nainen ei halunnut enää jatkaa. Kaiken heidän yhdessä kokemansa jälkeen tämä ei halunnut häntä enää.

Vaikka Helena ei ollut koskaan oikeasti ollut hänen, hän ei ollut luopunut toivosta. Hän oli ollut varma, että jonain päivänä nainen jättäisi Stefanin. Parin yhteiselämä ei antanut Helenalle sitä, mitä tämä tarvitsi. Helena myönsi sen kerta toisensa jälkeen. Jesper tiesi voivansa tarjota naiselle paljon enemmän. Hän oli jopa halukas huolehtimaan lapsista, vaikka ei ollut koskaan tavannutkaan näitä.

Raskain askelin hän laahusti minimaalisen mutta hyvin suunnitellun poikamiesboksinsa pieneen keittiöön. Keittiönpöydällä olivat hänen eilen illalla kotimatkalla ostamansa thairuoan tähteet, ja sekä tiskialtaassa että tiskipöydällä oli kasoittain likaisia tiskejä. Pikainen vilkaisu riitti kertomaan, että imurointi tekisi luultavasti lattialle terää.

Kurkistettuaan jääkaappiin Jesper totesi, että tämänaamuinen aamiainen koostuisi kolmesta keitetystä kananmunasta ja näkkileivästä ilman voita tai leikkeleitä. Se oli matkatyön ja perheettömyyden haittapuoli. Jääkaappi oli aina tyhjä.

Jesper oli loputtoman kyllästynyt elämäänsä. Pieni asunto, yksinäisyys, epäsäännöllisyys ja pysyvä kaipuu. Hän kaipasi koko ajan Helenaa niin, että häneen sattui. Tieto siitä, että nainen oli rivitalokodissaan perheensä kanssa, kun hän taas istui yksinään asunnossaan, teki hänen illoistaan ja öistään yleensä sietämättömiä. Ja nyt Helena oli perhelomalla Vimmerbyssä. Helena oli vaatinut, että perhe menisi sinne. Jesper tiesi sen, muttei ymmärtänyt miksi. Tai sitten hän ei halunnut ymmärtää. Rinnassa tuntuvaa painoa kevensi vain aavistuksen verran se, että perheellä tuskin oli kovinkaan mukavaa.

Jesper muisteli yhtä niistä harvoista kerroista, jolloin hän ja Helena olivat matkustaneet yhdessä. Siitä oli jo monta vuotta. Helena oli sanonut Stefanille käyvänsä vanhan, Göteborgiin muuttaneen työkaverinsa luona, mutta tosiasiassa Helena ja Jesper olivat ajaneet Halmstadiin asti ja kirjoittautuneet kaupungin liepeillä sijaitsevaan kartanohotelliin. He olivat syöneet hyvin, juoneet viiniä, kävelleet hotellin ympäristössä ja jutelleet. Silloin Helena oli ensimmäistä kertaa tullut hiukan ulos kuorestaan. Muuten tämä oli usein uupunut ja jotenkin saavuttamattomissa.

Sinä viikonloppuna Helena oli myös ensimmäistä kertaa kertonut taustastaan. Asioita, joista Stefanilla ei ollut aavistustakaan, Jesper tiesi sen. Ehkä heidän suhteensa oli erilainen, he eivät olleet naimisissa eivätkä he olleet luvanneet toisilleen mitään. Heillä ei ollut velvollisuuksia toisiaan kohtaan, ja todennäköisesti siksi Helenan oli helpompi avautua hänelle.

Jesper oli edelleen hämmentynyt siitä, kuinka nopeasti hän oli rakastunut Helenaan. Se oli jotain, mitä hän ei ollut koskaan ennen kokenut. Ennen Helenaa hänen kuvansa naisista oli ollut lähinnä äidillinen, mutta Helenassa hän näki jotain muuta. Vaikka Helena todella tarvitsi hoivaa enemmän kuin kukaan toinen Jesperin tapaama nainen, tämä herätti Jesperissä myös aivan uudenlaista himoa.

Jotain oli kuitenkin tapahtunut, ja yhtäkkiä Helena oli odottanut lasta. Jesper tiesi, että Helena ja Stefan olivat yrittäneet lasta onnistumatta, yritykset olivat alkaneet jo ennen kuin Jesper oli ollut mukana kuvioissa. Hänellä ei ollut ollut mitään tietoa siitä, että pari oli jatkanut yrittämistä, vaikka hän oli saapunut Helenan elämään. Jesperin kanssa Helena suojautui tarkasti, vaikka jatkoi samaan aikaan Jesperin selän takana hedelmällisyys- ja koeputkihedelmöityshoitoja yhdessä miehensä kanssa.

Helena katkaisi suhteensa Jesperiin tultuaan raskaaksi. Jesper oli pettynyt, eikä tiennyt mitä tekisi. Omanarvontuntonsa takia hän päätti kuitenkin yrittää unohtaa Helenan. Monestakin syystä hän tosin tiesi, että se olisi turhaa, ja kun Helena muutama vuosi Filippan syntymän jälkeen otti taas yhteyttä Jesperiin, Jesper ei tietenkään kyennyt torjumaan naista.

Tiskipöydällä oleva munakello keskeytti Jesperin muistelot. Oli kulunut yhdeksän minuuttia, ja kolme kovaksi keitettyä kananmunaa oli valmiina.

Istahdettuaan keittiönpöydän ääreen hän luki Helenan tekstiviestin jälleen kerran.

Olen pahoillani. Tiedän, ettet halua tätä, mutta juuri nyt minun täytyy ajatella itseäni ja lapsiani. Tiedät, mitä minun pitää tehdä, ja minun täytyy keskittyä siihen täysillä ja yksin. Ole kiltti, äläkä ota yhteyttä minuun. Jos rakastat minua, anna minun olla rauhassa.

Suru vaihtui päättäväisyyteen ja tarmokkuuteen, kun Jesper tajusi, mitä hänen oli tehtävä. Hänen pitäisi tavata Helena. Ehkä nainen ei vielä ymmärtänyt, kuinka paljon tämä todella hänelle merkitsi. Jollain konstilla Jesperin olisi pakko saada nainen tajuamaan, että se, mitä tämä oli tekemässä, olisi väärin. Väärin monestakin syystä.

Kotona kököttäminen ja itsensä sääliminen ei ollut mikään ratkaisu. Helenan ja tämän perheen seuraaminen Vimmerbyhyn oli varmasti sekä järjetöntä että naiivia, mutta oli kuitenkin selvästi mahdollista, että nainen saattaisi muuttaa mieltään.

Ja siihen Jesperin oli tartuttava.