LUKU KOLMEKYMMENTÄKAKSI
Moa
Moa seuraa, miten verenpunainen vana valuu ulos hänen nyrkistään, alas olohuoneen vaalealle matolle. Paska, paska, paska. Mutta kuka siitä välittää?
Ei ainakaan äiti.
Moan rintakehässä on hirviö. Hydra, joka kasvattaa uuden pään aina kun Moa yrittää leikata yhden niistä irti teeskentelemällä, ettei hän ainakaan välitä. Hirviö kiemurtelee kehossa ympäriinsä, iskee hampaansa jänteisiin ja lihaan, ja syö sydämestä palan kerrallaan.
Mitä sinä oikein luulit? Ivallinen ääni kuiskaa syvällä Linnin sisimmässä. Että kun hankkiutuisit isästä eroon, äiti lopettaisi yhtäkkiä pillerien napsimisen, heräisi sumusta ja ryhtyisi superäidiksi?
Niin. Juuri niin Moa oli ajatellut.
Hydra haukkaa taas palasen.
Tai sitten hän ei ollut ajatellut mitään, toivonut vain jotain vas
