LUKU KOLMEKYMMENTÄKOLME
Linn
Kun Elena avaa oven, hänellä on yllään valkoiset, leveät housut ja valkoinen hihaton paita, jossa on haalean vaaleanpunaisia kukkakuvioita. Hiukset kihartuvat pehmeästi rinnan eteen ja auringon valo kimmeltää erityisen paljon otsan viereen laskeutuvilla suortuvilla. Linn kutistuu kasaan ja kasvaa samalla kertaa monta metriä lumoutuneena Elenan silmistä. Hän ei voi itselleen mitään:
”Oletpa sinä kaunis!”
Elena nauraa ja ottaa askelen sivuun. ”Samat sanat. Onpa hieno mekko.”
Linn ojentaa Elenalle roseeviinilaatikon ja tuntee olonsa hölmöksi. Hän on juonut hyvin hillitysti iltapäivän piknikillä, sillä ei halunnut tulla tänne humalassa, ja saa nyt maksaa siitä laukkaavilla hermoilla. Sen jälkeen, kun tekstiviesti tuli myöhään eilen illalla, Linn on hädin tuski
