LUKU KOLMEKYMMENTÄYKSI
Linn
Sanoiko Elena todella niin, vai kuvitteleeko Linn vain? Joissain hetkissä koko todellisuus heilahtaa, ja sitä tuntee olevansa vain tilapäinen vieras siinä todellisuudessa, tai kuin avaruusolento. Linn ei saa sanottua mitään. Olohuoneessa Elena suoristaa selkänsä ja ristii kätensä rintansa eteen.
”Ovi ei ole lukossa”, hän sanoo äänensävyllä, jota Linn ei osaa tulkita. ”Teetäkin on lisää.”
Linn yrittää etsiä opastusta Elenan kasvojen ilmeestä, mutta se on täysin neutraali. Elena ei vaikuta pelokkaalta, mutta ei hän hymyilekään. Linn menee ulko-ovelle häpeän tunteiden tassutellessa hänen sydämensä ympärillä. Hän pysähtyy käsi ovenkahvalla. Eikö hän olekin haaveillut juuri tästä? Siitä, että saisi astua sisään Elenan kotiin. Että Linn kutsuttaisiin jollain maagi
