LUKU YHDEKSÄN
Linn
Postilaatikon kansi narahtaa, ja kun Djinn vastaa ääneen kehräämällä, Linn tirskahtaa. Päivällinen on ohi, ja he kaikki selvisivät siitä hengissä. He jatkavat tasaisesti eteenpäin. Mitä muutakaan he voisivat tehdä? Lämpö on väliaikaisesti irrottanut otteensa metsästä, ja parin tunnin päästä tulee olemaan ihanan viileää.
Linn vie sisään lehdet, laskupinon ja pari kirjettä. Hän laskee ne kaikki tiskipöydälle ja vilkaisee kissaa, joka kiertelee ruokakulhoaan.
”Eikä, älä yritä. Sinä sait ruokaa äidin luona. Senkin pullukka.”
Djinn murahtaa kehräten. Toisinaan Linn voisi vaikka vannoa, että se ymmärtää puhetta.
Linn pyörittelee silmiään. ”Hyvä on. Anteeksi. Et sinä ole lihava. Sinä vain nautit elämästä.”
Kissa astelee olohuoneeseen, ja Linn ottaa maitohappobakteerijuom
