LUKU NELJÄTOISTA
Linn
Laukaus kuulosti yllättävän kovalta ottaen huomioon, että se tuli niinkin kompaktista aseesta. Linn on koeampunut sillä metsässä, mutta silloin siitä ei hänen mielestään lähtenyt yhtä paljon ääntä. Ehkä ero onkin enemmän psyykkinen. On yö. Koko ympäröivä maailma nukkuu. Kontrasti on suuri. Sillä Linnin kuvitelmissa koko helvetin Helsingborg varmasti heräsi hänen juuri ampumaansa laukaukseen.
Silmäkulmastaan Linn näkee Elenan sulkevan terassinoven nopeasti ja vetävän tummansiniset verhot ikkunan eteen, ja Moan taas perääntyneen selkä seinää vasten nurkkaan, niin kauas Lindströmin ruumiista kuin mahdollista. Moa hengittää raskaasti, ja hänen silmänsä kiiltelevät. Hän pitelee pistoolijäljitelmää tiukasti edessään, aivan kuin se voisi oikeasti suojella häntä kaikelta.
