LUKU KOLMETOISTA
Linn
Linn vilkaisee olkansa yli. Naapuritaloon on korkeintaan kymmenen metriä matkaa. Se näyttää täsmälleen samalta kuin tämäkin talo ja seuraava kadun varrella oleva talo ja seuraava ja sitä seuraava. Harmaantunutta kalkkihiekkatiiltä, musta katto. Kahdeksankymmentäluvun talo. Niitä on varmasti kolmekymmentä rivissä. Talot on sijoitettu pitkät sivut vastakkain, ja naapurin yläkerran ikkunassa rullaverho on vedetty alas. Alakertaan ei näe korkean, tummanruskean puuaidan vuoksi, jonka on kai tarkoitus antaa illuusio yksityisyydestä. Mutta Linn tietää, miten tarkkakorvaisia tällaisilla alueilla ollaan. Kun hän on kompastumaisillaan metalliharavaan, joka nojaa vihreää roskapönttöä vasten, hän pakottaa itsensä keskittymään tehtävään. Eteenpäin. Yksi asia kerrallaan.
”Terass
