LUKU KAKSITOISTA
Linn
Juuri kun Elena pysäköi Teslan kahden korttelin päähän Lindströmin paskiaisen asunnosta, pelkääjän paikalla istuvan Linnin kännykkä alkaa soida hänen takataskussaan.
”No mutta… otitko sinä sen mukaan?” Moa sanoo takapenkiltä syyttävällä äänensävyllä.
”Voi helvetti”, Linn sanoo. ”Luulin laittaneeni sen pois päältä kotona eteisessä. Voi… helvetti. Se on äiti. Minun pitää vastata. Sitten jätän sen autoon, jooko?”
Elena taputtaa Linnin reittä kevyesti. ”Ei hätää. Ei paniikkia. Moa ja minä odotamme ulkona.”
Linn katsoo kelloa kännykän näytöllä. Kello on melkein yksi yöllä. Äiti on toki yöihminen, mutta ei hänellä ole tapana soittaa keskellä yötä.
Kunpa mitään ei vain olisi sattunut, synkkä ääni sanoo Linnin aivojen pimeimmistä syövereistä. Hän nielaisee, muistuttaa
