LUKU SEITSEMÄN
Linn
Linn istuu sohvalla jalat alleen vedettyinä ja karhuntaljaa matkiva viltti yllään. Tee on jäähtynyt keskustelun aikana hänen edessään pöydällä olevassa kupissa. Keskustelun, joka on jatkunut tässä vaiheessa melkein kaksi päivää, osissa. Oikeastaan kaksi vuotta. Eteisen kaappikello on juuri lyönyt kahdeksan, ja illan pimeys on laskeutunut Saxtorpsskogenin metsään. Elena istuu Linnin vieressä pitkät sääret ristissä. Elenan otsarypyt ovat vain syventyneet keskustelun aikana. Pianojakkaralla istuu Moa, joka on luvannut mennä pian kotiin äitinsä luo näyttämään, että on elossa.
”Tänään jouduin taas melkein lähtemään kotiin”, Linn sanoo ohuella äänellä. ”Vaikka olin ollut töissä vasta tyyliin viisi minuuttia. Jos olisin tiennyt, miten stressaavaa tämä työ on, en ehkä olisi
