LUKU VIISI
Carl
Carl Walter istuu aivan hiljaa katselemassa vaaleaa nuorta naista, joka astuu kolmannen kerroksen vierailuhuoneeseen Säterin oikeuspsykiatrisen vankilan osastolla numero 32. Carl panee merkille naisen pinnallisen hengityksen. Otsan ohuen hikikerroksen, josta edes nainen itse ei luultavasti ole tietoinen. Naisella on yllään hyvännäköinen, viininpunainen silkkipaita, joka on kainaloiden kohdalta vain vähän tummempi. Hänellä on kurvit kohdallaan.
”Olivatko he kovakouraisia? Carl sanoo istuessaan alas naista vastapäätä kuluneessa, neliömäisessä tilassa, joka muistuttaa lähinnä poliisin kuulusteluhuonetta.
Nainen näyttää menevän tolaltaan joutuessaan muistelemaan asiaa, mikä oli tarkoituskin. Carl nauttii siitä, miten naisen silmät siristyvät melkein huomaamattomasti tämän v
