LUKU 7
Ellinore Carlberg katseli ympärilleen tyttärensä appivanhempien isossa olohuoneessa. Hän saattoi tuskin uskoa, että tämä oli totta. Että hän tosiaan vietti joulua yhdessä oman perheensä, eikä Bengt ja Jesper Bromanin kanssa.
Helpotuksen, ilon, hämmennyksen, uupumuksen ja surun tunteet yrittivät sekoittua hänen sisällään. Hän ei tiennyt, mitä hänen pitäisi tuntea. Oliko oikeaa ja väärää olemassa? Järki sanoi, että hänen pitäisi olla ikionnellinen – tässä hän istui yhdessä miehensä ja tyttärensä kanssa – mutta keho oli yhä varuillaan eikä hän kyennyt rentoutumaan.
Ei ollut mitenkään ihme, että hänestä tuntui siltä kuin tuntui. Sekä lääkäri että psykologi sanoivat niin, mutta silti hänen oli vaikea olla kärsivällinen itsensä kanssa. Viimeiset melkein kolmekymmentä vuotta hän oli toi
