Kaikki mikä on oikeaa ja puhdasta

Luku 3

LUKU 3

Marielle Larsson katseli, kun Gabriella tuli olohuoneeseen täysinäinen tarjotin käsissään.

”Nyt on puuron aika! Toivottavasti teillä on taas jo nälkä”, Gabriella liversi niin teennäisellä äänellä, että Mariellea puistatti.

Sekä Jill että Olav hymyilivät Gabriellalle ihailevasti. Tobias ja Fredrik puolestaan keskustelivat niin keskittyneesti siitä, kuinka suurin osa veronmaksajien rahoista upposi suurkaupunkeihin ja kuinka vähän haja-asutusalueisiin tosiasiassa panostettiin, etteivät näyttäneet huomaavan Gabriellaa lainkaan. Marielle hymyili itsekseen. Hän ei ollut koskaan vahingoniloisempi kuin silloin, kun kaikki ei mennyt Gabriellan tahdon mukaan, olipa sitten kyse vaikka vain siitä, ettei kälyn puuro saanut ansaitsemaansa huomiota.

”Lapset, puurolle!” Gabriella huusi yläkertaan.

Hän kävi vielä keittiössä muutaman kerran hakemassa kaiken tarpeellisen, mitä jouluaaton pakollisessa riisipuuro- ja kinkkuvoileipähetkessä tarvittiin. Fredrik ei tuttuun tapaansa auttanut nytkään. Ei Tobiaskaan tosin ollut kotona järin avulias, mutta oli tämä sentään hiukan Fredrikiä parempi.

Jill nousi auttaakseen Gabriellaa loppuaskareissa, mutta Marielle pysyi paikallaan. Hän ei edes tarjoutunut auttamaan. Sen hän soi itselleen, Marielle totesi ja mulkaisi Gabriellan selkää, kun tämä katosi jälleen vastaremontoituun keittiöön.

Oli ollut itsestään selvää, että he viettäisivät joulua Gabriellan ja Fredrikin luona tänä vuonna, vaikka Jill ja Olav olisivat itse asiassa olleet järjestämisvuorossa. Nyt oli kolmas vuosi, kun he viettivät joulua yhdessä, ja heillä oli kiertävät vuorot, tai niin Marielle oli ainakin luullut. Gabriella oli kuitenkin saanut yhtäkkiä päähänsä, että hänen ja Fredrikin keittiö piti remontoida, jotta se valmistuisi juuri sopivasti jouluksi. Siksi Gabriella oli myös halunnut, että joulua vietettäisiin heidän luonaan tänä vuonna, eikä Jillillä ollut rehellisyyden nimissä ollut siihen mitään sanottavaa.

Remontin edetessä epämiellyttävä kateus oli versonut Mariellen sisällä. Salaa mielessään hän katui, etteivät hän ja Tobiaskin olleet valinneet tummia kaapinovia vaaleampien sijaan viimevuotisessa keittiöremontissaan. Heidän koko yksikerroksinen kotinsa oli sisustettu hillityillä, vaaleilla väreillä, ja suurin osa huonekaluista oli vaaleaksi kuullotettua tammea ja muita luonnonmateriaaleja. Toki vaalea koti ja keittiö valkoisine kaappeineen oli klassinen valinta, joka ei koskaan menisi pieleen, mutta tosiasiassa esitteet olivat nyt täynnä tummempia materiaaleja ja kylläisempiä väriskaaloja. Marielle ei halunnut, että hänet yhdistettäisiin mihinkään keskinkertaiseen vain, koska se oli varma valinta. Lisäksi hän oli erehtynyt kerran mainitsemaan Gabriellalle, että tummat kaapit olivat ehkä vaaleita paremmat, ja nyt vain puoli vuotta myöhemmin Gabriellalla oli mustat keittiökalusteet.

Marielle ei kuitenkaan missään nimessä näyttäisi kateuttaan avoimesti. Sen sijaan hän oli todennut viileästi, että keittiö oli tyylikäs, mutta ei oikein hänen tyyliään. Hän ja Gabriella olivat kilpasiskoja, mutta missään ei sanottu, että jonkun ulkopuolisen pitäisi nähdä heidän vihamielisyytensä toisiaan kohtaan. Kilpa-asetelmaa tukivat hienovaraiset piikit ja jatkuvat nälväisyt. Kumpikin hillitsi itsensä niin, etteivät he järjestäneet minkäänlaisia kohtauksia. Se, mitä toiset heistä ajattelivat, oli kaikki kaikessa, ja lisäksi julkinen riitely olisi huonoa mainosta yritykselle.

Hemmetin yritys, Marielle kiukustui heti sitä ajatellessaan. Firma, joka näytti ulospäin menestyvältä perheyritykseltä. Ja toki se olikin taloudellisesti menestynyt, niin paljon Marielle oli ymmärtänyt, vaikkei hänen annettukaan työskennellä Vimmerbyn laitamilla sijaitsevassa liikkeessä. Heidän taloutensa oli hyvässä kunnossa, vaikka hän ei tiennytkään kuinka hyvässä. Vain Tobiaksella, Gabriellalla ja Fredrikillä oli tietoa yrityksen taloudesta, ja Tobias huolehti heidän perheensä raha-asioista.

Tobias, Gabriella ja Fredrik olivat perustaneet L & L Kitchenin monta vuotta sitten, jo ennen kuin Marielle oli tullut kuvaan mukaan. L & L tuli sukunimistä Lundström ja Larsson. Gabriella, joka oli ekonomi, huolehti yrityksen talousasioista ja pääosin kirjanpidosta, ja Fredrik ja Tobias piirsivät keittiöt ja hoitivat kaikki asiakaskäynnit. Olav oli rakennusinsinööri ja timpuri ja johti keittiökalusteiden rakentamista ja asennusta paikan päällä. Hän piti myös yhteyttä sähkö- ja putkimiehiin sekä muihin ammattilaisiin, joiden asiantuntemusta tarvittiin, jotta keittiö saatiin täysin valmiiksi.

Jill oli palkattu melko pian kokoaikaiseksi myymälävastaavaksi, ja kun Marielle oli vähän ajan kuluttua muuttanut Vimmerbyhyn, töitä oli ollut niin paljon, ettei hänenkään palkkaamisessaan olisi pitänyt olla mitään ongelmia.

Marielle oli tarjoutunut hoitamaan yrityksen markkinoinnin, mutta Gabriella oli vain nauranut hänelle. Nykyään Mariellen ainoa todellinen tehtävä oli päivittää L & L Kitchenin i********:- ja f*******:-sivut, mutta sitäkään hän ei saanut tehdä omin päin. Gabriella oli aina paikalla ja lisäsi omia korjauksiaan ennen kuin Marielle sai julkaista mitään. Marielle oli tietoinen siitä, että hänellä oli lukivaikeus, mutta hän ei ymmärtänyt, miksi oli niin hemmetin tärkeää, että kaikki olisi kieliopillisesti täysin oikein. Hän oli heistä selvästi paras ottamaan inspiroivia kuvia ja keksimään hauskoja kisoja ja tapahtumia, ja siksi hän ei yksinkertaisesti käsittänyt, miksi hän ei saanut markkinointia vastuulleen. Lisäksi hänellä oli parhaiten silmää väreille ja muotokielelle, ja hän tiesi, että hän tekisi erinomaista työtä sisustajana, jos vain saisi tilaisuuden.

Jouluikkunaa suunniteltaessa hän oli kuitenkin saanut pitkän keskustelun jälkeen luvan järjestää mainostapahtuman tonttuyönä, jolloin kaupungin kaikki liikkeet olivat auki pitempään illalla. Aluksi Gabriella ja Fredrik olivat olleet sitä mieltä, ettei heidän ollut tarpeen tehdä muuta kuin olla avoinna hiukan tavallista pitempään kuten kaikki muutkin liikkeet. Heidän järkeilynsä mukaan kenelläkään ei kuitenkaan ollut varaa hankkia uutta keittiötä tammikuussa. Mariellella oli kuitenkin ollut lukuisia kilpailu-, arvonta-, alennus- ja ohjelmaideoita. Lopulta hän oli saanut luvan toteuttaa joitain niistä, ja jopa Gabriella oli näyttänyt pitävän ajatuksista jossain tyypillisen tuiman olemuksensa uumenissa.

Sen, miten ilta oli päättynyt, Marielle oli yrittänyt unohtaa tonttuyön jälkeisinä päivinä, vaikka hänestä ilta ei ollutkaan ollut niin hirveä katastrofi kuin Gabriella ja Fredrik väittivät. Marielle oli arponut aiottua enemmän voittoja, koska hän oli sekoittanut arpoja useista eri sarjoista, ja yhtäkkiä hänellä oli ollut kaksi voittajaa jokaiselle palkinnolle. Lisäksi Mariellen liikkeeseen tilaamat ja ahkerasti sosiaalisessa mediassa mainostamat esiintyjät eivät olleet ilmestyneet paikalle. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään ihmeellistä, koska hän oli unohtanut vastata sähköpostiin, jossa hänen olisi pitänyt vahvistaa varaus. Hän ei ollut tullut ajatelleeksikaan, ettei hänelle ollut lähetetty minkäänlaista sopimusta. Kaiken lisäksi hänen hankkimansa glögi sekä piparkakut ja sahramipullat olivat loppuneet jo parissa tunnissa. Gabriella ja Fredrik eivät olleet näyttäneet iloisilta, mutta Tobias oli ollut ymmärtäväisempi. Jill ja Olav taas olivat tuttuun tapaansa tehneet kaikkensa, jottei heidän ollut tarvinnut asettua kenenkään puolelle.

Veisi luultavasti aikaa ennen kuin Marielle saisi seuraavan kerran järjestää liikkeessä jotain, mikäli sellaista kertaa nyt enää edes tulisi. Marielle kirosi itseään, koska oli kirjoittanut avioehtosopimuksen ennen kuin oli nainut Tobiaksen. Olisi enemmän kuin oikein, että hän saisi puolet Tobiaksen yritysosuudesta, jos he eroaisivat. Nyt hän oli jatkuvasti altavastaaja. Hän ei ollut yhtään Jilliä ja Olavia, palkollisia, arvokkaampi. Joskus jopa arvottomampikin.

Taloa rakentaessaan Marielle ja Tobias olivat kuitenkin ottaneet kumpikin henkivakuutuksen, jossa toinen oli edunsaajana, joten jos Tobiakselle sattuisi jotain, Marielle ei joutuisi muuttamaan pois.

Tobias ja Fredrik näyttivät viimein lopettavan alati kiihtyneen keskustelunsa, joka oli pikkuhiljaa siirtynyt maaseudun pienyrityksiin. Mariellen mielestä hänen miehensä ja Fredrik olivat niin omahyväisiä, että tyytyväisyys pursui miesten korvistakin. Hän tuli Malmöstä, ja hänestä kuulosti säälittävältä, kun miehet tuntuivat uskovan, että heidän oma yrityksensä ja Vimmerby olivat maailman napa.

Tobias hymyili kiitollisena Gabriellalle, joka vastasi hymyyn.

”Mitä kaikkea oletkaan laittanut”, Tobias kehui.

”Äsh, vain vähän puuroa”, Gabriella vastasi hiljaa.

Marielle tiesi, että Gabriellan mielestä hän oli tullut ja vienyt Gabriellalta tämän veljen. Se oli ilmiselvää. Hänen miehensä sisar ei ollut koskaan toivottanut häntä tervetulleeksi. Itse asiassa sisarusten läheinen suhde häiritsi Mariellea. Näiden oli pakko asua naapureina, johtaa yritystä yhdessä ja viettää vielä viikonloput ja juhlapyhätkin yhdessä. Toki hän ymmärsi, että sisaruksilla oli ollut rankkaa lapsuudessaan ja nuoruudessaan, ja siksi Gabriella ja Tobias olivat tärkeitä toisilleen, mutta oli hänelläkin ollut vaikeaa. Jopa vaikeampaa. Se, että oli pakotettu käymään kirkossa ja kielletty menemästä kouludiskoon ja juomasta alkoholia, ei ollut mitään verrattuna siihen, että ei ollut ollut ehjiä ja puhtaita vaatteita päälle pantavaksi ja oli joutunut monta kertaa viikossa ravistelemaan alati nukkuvaa äitiään varmistaakseen, että tämä oli edelleen elossa.

Sisarukset olivat pilalle hemmoteltuja ja säälittäviä, Marielle ajatteli halveksivasti.

Ja tekivät pahan virheen sulkiessaan hänet ulkopuolelle.