LUKU 40
Josephine istui syventyneenä ainoaan valokuvakansioon, jossa oli kuvia äidistä. Hän silitti valokuvia varovasti kädellään. Äidillä oli pöyheä, vaalea tukka, johon kuului silloiseen tapaan tupeerattu otsatukka. Kasvonpiirteet olivat selkeät ja kauniit. Äiti muistutti vanhaa filmitähteä.
Useimmat valokuvat oli otettu, kun Josephine oli ollut vauva. Taustalla häämötti vaarin ja mummon kesämökki saaristossa. Isän hiukset oli leikattu lyhyiksi, ja hän oli ruskettunut ja näytti onnelliselta. Aivan erilaiselta kuin moitteettomaan pukuun sonnustautunut mies, jonka Josephine näki edessään ajatellessaan isää nykyään. Mies, jonka harmaantuneet hiukset oli kammattu taaksepäin ja jonka kasvoja peitti iso parta. Isä oli kookas, ja tämän ääni oli syvä ja kunnioitusta herättävä, kun tämä puhui.
