LUKU 33
Hiljaisuus kumisi talossa, mutta avoimesta verannan ovesta kuului linnunlaulua. Aurinko paistoi yhtä uskollisesti kuin eilen, mutta Josephinea ei silti huvittanut lähteä ulos. Aamiaisen syötyään hän oli harkinnut pikaisesti, lähtisikö tänäänkin pyöräretkelle uimarantaan, mutta hylännyt ajatuksen yhtä nopeasti. Häntä ei edelleenkään huvittanut olla ihmisjoukossa.
Josephine haki matkapuhelimensa, joka oli latauksessa yläkerran makuuhuoneessa, ja valitsi isänsä numeron. Halusi isä sitä tai ei, heidän olisi aika puhua Josephinen äidistä. Josephine muisti kaikki ne kerrat, jolloin hän oli vuosien aikana yrittänyt lähestyä aihetta. Joka kerta isä oli näyttänyt vaivaantuneelta ja vastannut kysymyksiin vain mutisten ja harvasanaisesti, ja vaihtanut aihetta niin pian kuin mahdollista. Sur
