LUKU 20
Jörgen oli juuri tullut kotiin tavanomaiselta viikonloppukäynniltään ruokakaupassa. Hän oli ostanut tuoretta leipää ja näytti pirteältä seisoessaan Rebeccaa vastapäätä keittiönpöydän toisella puolella.
Rebecca oli tavalliseen tapaan herännyt myöhemmin ja noussut vasta ylös. Häntä väsytti. Hän oli henkisesti uupunut jouduttuaan koko eilisillan teeskentelemään, että kaikki oli hyvin, vaikka näki edessään vain valkoisen kortin mustine, isoine kirjaimineen.
Hän yritti työntää valkoiset neilikat ja kortin mielestään ja keskittyä sen sijaan siihen, mitä Jörgen sanoi.
”Katatko sinä pöydän, niin minä teen munakokkelin?”
Rebecca nyökkäsi hymyillen. Viikonloppuaamiaiset olivat Brändstenin perheessä pyhiä. Koska Jörgen meni arkipäivisin töihin usein jo ennen kello seitsemää ja Rebecca pu
