LUKU KAKSITOISTA
Moa
Moan kädet tärisevät, jos hän ei ponnistele pitääkseen ne paikoillaan, ja jalatkaan eivät lakkaa nykimästä. Moalla on päihtynyt olo, mutta vastenmielisellä tavalla. Isä on kammottavan rauhallinen.
He ovat pysäköineet linnoituksen luo, vallihaudan lähelle, ja isä sammuttaa moottorin. Moa tietää, miksi he ovat juuri täällä, miksi isä on tuonut hänet tänne. Asia on niin kuin Moa ajattelikin. Isä on tajunnut, että Moa tietää.
Miksi edes lähdin mukaan?
Mutta kun isä käski Moan hypätä autoon sillä äänellä, ei ollut mitään järkeä sanoa vastaan. Isä irrottaa hitaasti otteensa avaimesta ja laskee taas kätensä ratille. Moa tuntee aseen painon sivureittään vasten. Mutta nyt ajatus siitä, että hän ottaisi aseen esiin, tuntuu täysin mahdottomalta. Melkein naurettavalta. Isä va
