Luku Kuusi
1079 Words
LUKU KUUSI
Elena
Elena on juuri astunut ovesta sisään ja asettanut salkkunsa eteisen pöydälle, kun auto ajaa talolle ja pysäköi sen ulkopuolelle. Elenan ei tarvitse katsoa, kenestä on kyse. Hän tunnistaa äänen. Moottorin äänen, joka saa koko kehon käpertymään kasaan kuvotuksesta ja toivottomuudesta. Elena puree poskiensa sisäpuolta.
Koska tämä oikein loppuu?
Hän ottaa korkokengät pois ja asettaa ne siististi kenkähyllylle. Jalat haisevat pitkän toimistopäivän jälkeen. Hyvä. Siitäs saa. Elena tietää, että mies syttyy virallisesti pukeutuneista naisista, joten kuullessaan miehen askelet pihapolulla, hän kiirehtii kylpyhuoneeseen. Hän vetää hameen sivussa olevan vetoketjun nopeasti alas, hyppää pois hameesta, hivuttaa sukkahousut pois jalastaan ja kiemurtelee pois paitapuserostaan, jonka koko selkämys on hiestä märkä.
Pian varmaan ukkostaa. Juuri nyt se ajatus tuntuu oudolta kaikessa arkipäiväisyydessään.
Oveen koputetaan. Elena ei vaivaudu avaamaan. Mies tulee kuitenkin lopulta astumaan sisään. Tämä on loinen, paise, joka palaa aina vain uudestaan mätänä ja häikäilemättömänä, eikä Elena voi asialle mitään. Voimattomuuden tunne möyrii hänen vatsassaan.
Vessanpöntöllä lojuvat kulahtaneet verryttelyhousut, jotka Elena vetää jalkaansa irvistäessään samalla jaloistaan lähtevälle hajulle.
”Elena… Tiedän, että sinä olet kotona.”
Mies melkein laulaa sanansa, ja pelkkä ääni saa suuret, kuvitellut hyönteiset ryömimään Elenan koko kehoa pitkin, ja hänen kainalokarvansa nousevat pystyyn.
Verkkarien alta Elena löytää T-paidan, joka hänellä oli yllään eilisellä juoksulenkillä. Se tuoksuu ummehtuneelta, kuivuneelta hieltä. Hän laittaa senkin ylleen.
Ulko-oven kahva painetaan alas, ja sitten mies on eteisessä. Elenan talossa.
”Elena?”
Elena terästäytyy vastustamaan huutoa, joka pyrkii ulos hänen kehostaan, ja hän katsoo itseään kylpyhuoneen peilistä. Vietettyään toimistolla yksitoista tuntia hänen tukkansa roikkuu suorana, ja latvat sojottavat ympäriinsä. Meikki, joka oli vielä aamulla täydellinen, on valunut aavistuksen alaspäin, ja huulipuna on täysin poissa. Elena virnistää, ja silmiä ympäröivät harakanvarpaat syvenevät. Hän on 58-vuotias ja kolmetuhatpäisen yrityksen toimitusjohtaja, mutta tässä tilanteessa täysin voimaton.
”Siinähän sinä olet, kisuli.” Mies seisoo kylpyhuoneen ovella. Hän ei ole vaihtanut vaatteita töiden jälkeen. Hän on varmasti tarkkaillut Elenaa, odottanut että tämä lähtee kotiin, ja seurannut sitten heti perästä. Ajanut hänen perässään koko matkan Malmöstä. Elena ei voi estää katsettaan ajautumasta miehen haaroväliin ja seisokkiin, joka pullottaa jo housujen kankaan alla. Parin sekunnin ajan Elena ajattelee oksentavansa suoraan eteensä lattialle.
Hän vastaa miehelle purren hampaitaan samalla yhteen.
”Mitä sinä haluat?”
Miehen suupielet nousevat susimaiseen virnistykseen samalla kun hän leikkii rannekellonsa soljella.
”Pitääkö sinun edes kysyä, kisuli? Päivä on ollut pitkä.” Mies lakkaa sormeilemasta kelloaan, joka on kalliin merkin kopio, ja hyväilee itseään housujen päältä.
Kun mies ottaa askelen häntä kohti, Elena perääntyy tahtomattaan. Mies on häntä 20 vuotta nuorempi ja on viettänyt kuntosalilla enemmän aikaa kuin keskivertojamppa. Miehen keho on vahva ja täydelliseksi veistetty. Jos se ei kuuluisi tälle idiootille, niin se olisi hyvin viehättävä. Jos mies niin päättäisi, hän voisi vahingoittaa Elenaa pahasti. Parin sekunnin ajan Elena ajattelee juoksevansa eteiseen, tarttuvansa puhelimeensa ja soittavansa hätänumeroon. Seurauksista viis.
”No niin. Älä haro vastaan.” Mies vetää sepaluksen vetoketjun alas ja hivuttaa seisokin esiin. ”Otat kullin suuhun niin kuin kiltti tyttö.” Nyt mies hyväilee itseään ja voihkaisee. Hänen katseensa mustenee. ”Polvillesi.”
Elena ei saa nieltyä palaa kurkussaan, vaikka kuinka yrittää. Hätänumero ei ole vaihtoehto, ja mies tietää sen yhtä hyvin kuin Elenakin.
Kylpyhuoneen seinät tulevat päälle, ja Elenan kehon täyttävät tunteet ovat ottamassa hänestä ylivallan. Viha, halveksunta, raivo. Mutta myös toivottomuus. Voimattomuus.
”Tämä on raiskaus.” Hän aikoi sanoa sen kylmän rauhallisesti. Sillä äänellä, jota hän käyttää koko päivän ajan toimistossa. Toimitusjohtajan äänellä. Mutta nyt ääni tulee ulos pelokkaana kuiskauksena.
Mies vavahtaa. ”Ihanaa, kun sinä puhut rumia. Polvillesi nyt.”
Rintakehän sisäpuoli tuntuu yhtäkkiä olevan kuin veden alla. Ihan kuin Elenan koko ylävartalo olisi täynnä kyyneliä silmien pysyessä kuivina. Sitä tyydytystä Elena ei miehelle piru vie aio antaa.
Aluksi Elena itki, kun mies teki hänelle mitä halusi, mutta se vain yllytti tätä. Mies tulee Elenan eteen ja liikuttaa seisokkiaan Elenan vatsan poikki, paidan päältä. Miehen haju hakeutuu Elenan sieraimiin, ja hän kääntää päänsä pois.
”Raiskaus, sinä sanoit. Entä sitten kavallus?” mies sanoo ja iskee silmää. ”Petos? Luottamusaseman väärinkäyttö. Se ei ole hyvä juttu, kisuli. Osakkeenomistajat saisivat slaagin. Puhumattakaan poliisista. Vai mitä?” Sitten mies ottaa puhelimensa pikkutakkinsa taskusta. Edelleen hän hyväilee itseään eestaas ja hengittää raskaasti. ”Ja sitten on tämäkin.” Pari hipaisua näyttöön, ja sitten mies kääntää puhelimen Elenaa kohti, niin että tämä näkee itsensä videolla. Mies on kuvannut Elenaa ylhäältä päin. Miestä ei pysty tunnistamaan, mutta Elena näkyy selvästi. Miehen ällöttävä seisokki suussaan.
”Laitanko videon intranettiin? Tai Facebookiin? Flashback-nettifoorumille?” Mies tarttuu Elenan käteen ja asettaa sen peniksensä tyveen. ”Tai miksei kaikkiin yhtä aikaa.”
Elena tarttuu penikseen.
”No niin… nyt sinä ymmärrät. Reipas tyttö.”
Käsi liikkuu ylös ja alas ja Elena tuijottaa sitä, sillä se on parempi kuin joutua kohtaamaan miehen katse. Mies päästää pitkän huokauksen, joka haisee heikosti kahvilta. Sitten hän laskee kätensä Elenan harteille ja painaa tämän polvilleen. Olisi hyödytöntä tehdä vastarintaa. Jos mies paljastaa tietonsa, Elena on mennyttä. Eikä vain töissä. Hän päätyisi vankilaan. Parasta on hoitaa homma mahdollisimman nopeasti, jotta mies lähtee menemään.
Kun Elena raottaa huuliaan ja antaa miehen työntää sen suuhunsa, hänet valtaa lähes vastustamaton halu purra hampaat kunnolla yhteen. Miehen nojautuessa taaksepäin ja voihkaistessa ääneen Elena näkee mielessään, miten mies hoipertelee kylpyhuoneessa ympäriinsä ja huutaa, kun verta suihkuaa tyngästä, joka oli kerran hänen kyrpänsä. Miten mies repii suihkuverhon alas ja huitaisee hajuvesipullot lattialle samalla kun pissaa alleen kivusta.
Voiko edes pissata, jos se on purtu irti?
Mies ottaa Elenan hiuksista tiukemman otteen ja työntää tätä lähemmäs itseään, niin että Elenan oksennusrefleksi aktivoituu eikä hän saa henkeä. Kaikki ajatukset vain katoavat, ja suussa oleva sylki paksuuntuu ja tulee sitkeäksi.
”Noin juuri, niele se kokonaan. Oikein syvälle.” Miehen ääni on käheä ja se värisee, ja hän työntyy sisään uudestaan ja uudestaan. ”Katso minua, kisuli.”
Nyt Elena ei voi enää estää kyynelten tuloa. Ne valuvat alas hänen ohimoitaan pitkin hänen hiuspohjaansa, kun hän nojaa päätään taaksepäin ja katsoo miestä silmiin suu täynnä.
”Juuri noin. Niin… helvetin… seksikäs.” Mies sulkee silmänsä ja painaa taas Elenan lähemmäs itseään. Seisokki kohtaa vastuksen, mutta mies jatkaa painamista, ja parin sekunnin päästä se työntyy Elenan kurkkuun. Se polttaa kuin laava, ja oksennusrefleksi saa Elenan päästämään kamalia, tukahdutettuja nyyhkytysääniä, joista hän tietää miehen kiihottuvan.
”Juuri noin.” Kulli kasvaa suussa entistä suuremmaksi, ja kivekset kuroutuvat kasaan. Pian tämä on ohi ja mies lähtee pois. Hengitysvaikeudet johtavat paniikkiin, ja nopeuttaakseen prosessia Elena voihkaisee. Hän alkaa inistä ja kohtaa taas miehen katseen. Anellen.
Kun lasti tulee, Elena sulkee silmänsä ja nielaisee.
- Writer
