LUKU KAKSIKYMMENTÄSEITSEMÄN
Moa
Ihan sairasta, miten äkkiä kaikki tapahtui. Jessica päästi Moan painavasta metalliovesta sisään, poliisitalon salaisempiin osiin. Ihan kuin Moa olisi päässyt kurkistamaan Ihmemaa Ozin velhon verhon taakse. Mutta täältä ei löydy vain pikkuista silmänkääntäjää, joka istuu yksin painelemassa pedaaleja ja puhaltamassa palkeisiin. Tämä paikka kuhisee toimintaa. Moa ohjataan kolmet rappuset ylös, toimistohuoneeseen, joka vaikuttaa nimikyltin perusteella kuuluvan Berntsson-nimiselle miehelle. Ihan sairasta. Moa on juuri tunnustanut jumalauta murhan, eikä häntä suljeta selliin? Tai sellaiseen huoneeseen, jonka yhtä seinää peittää tekopeili.
Eikä siinä kaikki. Moa jätetään kaiken lisäksi yksin.
Moa katselee uteliaana huoneessa ympärilleen. Hän miettii, oliko tämä
