LUKU KAKSIKYMMENTÄVIISI
Carl
Carl Walterin on vaikea pysyä paikoillaan. Jalat tanssivat nytkähdellen hänen allaan kosteudesta kiiltävällä asfaltilla, eikä se johdu siitä, että ulkona on kylmä, vaan siitä, että hän voi hädin tuskin uskoa silmiään. Hän ei voi ymmärtää, miten hyvä tuuri hänellä on.
U:n mallisessa talossa on kameravalvonta, sen Linn ja tämän yli-ikäinen pano ovat tehneet helvetin selväksi. Portissa ja ovissa on isot kyltit, joissa kerrotaan, että kuvaa sekä nauhoitetaan että lähetetään suorana hälytysyritykselle.
Vähemmästäkin voisi kokea olonsa imarrelluksi, Carl ajattelee ja virnistää.
Seurasi lyhyt automatka, kun Linn lähti Annen talolta pari tuntia sitten. Korkeintaan kilometrin mittainen. Ja nyt he asuvat sitä paitsi vain parin talon päässä siitä pikku teinihuorasta.
