LUKU 15
Gabriella Lundström oli selvästi Marmorgrändin huvilassa olevista aikuisista se, joka voi kaikkein huonoimmin, jos ihmisten tapaa reagoida menetykseen nyt voi vertailla keskenään. Oli ilmeistä, että Tobiaksen vaimo Marielle oli murheen murtama, mutta Gabriellan kasvot kertoivat jostain muusta. Hänen silmistään ei kuvastunut vain suru, vaan myös hätäännys. Kauhu.
Hän oli yhä pitkänään ja lepäsi Jillin ja Olavin vierashuoneessa, joka sijaitsi olohuoneen vieressä talon alakerrassa, ja William ja Emilia menivät hänen luokseen katsomaan, jaksaisiko hän jutella hetkisen.
He olivat ottaneet itselleen tuolit keittiöstä ja istahtivat sängyn viereen.
”En tiedä, miten selviän ilman häntä”, Gabriella valitti puuroutuvalla äänellä. ”Hän oli minun ainoa perheeni, tai ainoa perheeni pienestä
