ALVA
Heidän ympärillään istui nuoria ja vanhoja kilistelemässä hienoja lasejaan ja napsimassa ruokaa pienistä kulhoista. Pöydille sytytetyt kynttilät ja ympäri huoneistoa sijoitellut pienet lamput levittivät ympärilleen kodikasta tunnelmaa. Alvaa vastapäätä istui Adam. Tämä näytti hyvältä hurmaavine vinoine hammasriveineen ja pörröisine hiuksineen, jotka jatkuvasti tippuivat silmien päälle. Alva katsoi Adamia syvälle tämän sinisiin silmiin, ja hänen vartalossaan kipinöi.
Hän oli ihastunut.
Vihdoin hänestä tuntui oikealta, kaikkien niiden hutien jälkeen, jotka hän oli lyhyen elämänsä aikana joutunut kohtaamaan. Adam oli iskenyt häneen myrskyn lailla sinä iltana Blocossa. Adam oli kävellyt hänen luokseen itsevarmoin askelin, ikään kuin he olisivat tunteneet jo vuosia. Hän oli onnistunut o
