CILLA
494 Words
CILLA
Cilla istui lattialla ja tuijotti verisiä käsiään, ja asioiden laita alkoi valjeta hänelle. Ehkä murhaaja oli vieläkin siellä jossain?
Makaaberi näky ja roska-astiasta sojottavat veriset saappaat saivat hengen salpautumaan, ja keho tuntui halvaantuneen.
Hänen täytyisi päästä pois.
Vihdoin jalat tottelivat, ja Cilla nousi pystyyn ja säntäsi ovelle, joka lennähti auki, kun hän heittäytyi sitä vasten. Hän riensi ritiläportaita alas, mutta toinen korko juuttui ristikkoon, ja vauhti pysähtyi äkisti. Viime hetkellä hän sai kiinni porraskaiteesta ja onnistui välttämään kaatumisen. Hän kuuli oven sulkeutuvan takanaan ja oli tukehtua. Kuin joku olisi kuristanut häntä. Hän kiskoi saapikastaan irti, ja kun korko viimein irtosi, hän heittäytyi kohti ulko-ovea.
Hän oli ulkona.
Syvä henkäys täytti keuhkot hapesta, ja hän pystyi huokaisemaan. Mutta ei kauaa, sillä yhtäkkiä hän tajusi seisovansa yksin pilkkopimeällä kadulla yöllä, ja lähistöllä oli todennäköisesti murhaaja. Niin oli pakko olla. Ei kukaan hypännyt vapaaehtoisesti roska-astiaan pää edellä. Ja verta saappaissaan! Cilla painautui rakennuksen seinää vasten, jotta hänellä olisi näkyvyys joka suuntaan kaivaessaan esiin puhelimensa ja soittaessaan poliisille.
– 112, miten voin auttaa?
– Roska-astiassa on ruumis, Cilla sai sanottua. – Saappaat ovat aivan veressä.
Lopulta hän onnistui selittämään, missä hän oli, ja lopettamaan puhelun. Sydän hakkasi nopeasti. Hän oli löytänyt ruumiin. Kuolleen ihmisen roska-astiasta. Entä jos sillä oli jotain tekemistä sen kanssa, että hänen henkilökuntansa oli vain kadonnut huoneistosta illalla? Entä jos heille oli sattunut jotain?
Cilla odotti poliiseja paikallaan selkä seinää vasten ja soitti Henkelle. Puhelin hälytti pari kertaa ennen kuin Henke heräsi, ja sitten meni vielä hetki ennen kuin hän ymmärsi, mitä Cilla selitti.
– Eihän tuossa ole mitään järkeä. Näitkö varmasti oikein? Tarkoitan vain, että olisiko joku myymälä heittänyt rikkinäisen mallinuken roskikseen?
– Luuletko, etten erottaisi mallinukkea oikeista, verisistä ihmisen jaloista? Käteni ovat aivan veressä, Cilla lähes kiljui. – Etkö usko minua?
– Totta kai uskon sinua, mutta se kuulostaa vain kamalan epätodelliselta. Hyi hitto. Tulenko sinne? Henke kysyi.
– Joo, Cilla nyyhkytti. – Mutta autohan on minulla.
– Tulen taksilla, mutta voinko jättää pojat yksin kotiin? Vai pitäisikö minun soittaa vanhemmillesi?
– Ehkä on parempi, jos soitan Biancalle ja Robinille. He ovat varmaan olleet baarissa ja ovat ehkä vielä jopa hereillä. He asuvat sitä paitsi myös paljon lähempänä.
– Jos he pääsevät tänne, voisin tulla heidän autollaan keskustaan.
– Soitan, kun olen saanut heidät kiinni.
Kädet tärisivät, ja Cilla pystyi hädin tuskin soittamaan. Bianca vastasi lähes saman tien.
– Miksi sinä soitat keskellä yötä? Onko jotain sattunut?
– Joo, niin voisi kyllä sanoa. Löysin ruumiin roska-astiasta.
– Mistä roskiksesta? Ja mitä tarkoitat ruumiilla?
– Kuollutta ihmistä! Roskiksesta Plan tren alakerrasta.
– Sinä vitsailet!
– Valitettavasti en. Mutta poliisi tulee nyt. Soita Henkelle. Hän tarvitsee apua.
– Helvetti! Luuletko, että hän näki?
– En usko, mutta en ole varma. Tule nyt.
– En kestä tätä. Se on menoa nyt.
– Hiljaa! Ei täällä kuule omia ajatuksiaan, kun huudat tuohon malliin. Minä selvitän asian. Tee vaan, niin kuin sanon, äläkä vikise. Poliisi on varmasti pian täällä. Meidän on palattava ylös ennen kuin he tulevat.
- Writer
