LUKU KAKSIKYMMENTÄKOLME
Linn
Kun he astuvat kymmenen minuuttia myöhemmin kadulle Fregattenin ulkopuolelle, katulamput ovat syttyneet ja loistavat pehmeää, kirkkaankeltaista valoa. Malmön asukkaat, jotka ovat viettäneet myöhäiskesän päivän rannalla tai ilmastoiduissa asunnoissaan, ovat lähteneet ulos kaduille. Terassilla, kirkkaansinisen markiisin alla istuu yllättävän paljon ihmisiä. Kaupungin vihreät bussit ajavat pihisten jonossa vain parin metrin päässä terassin asiakkaista, mutta nämä vain istuvat kippistämässä ja pitämässä puheensorinaa. Jos syksyn pitäisi oikeastaan jo tuntua ilmassa, niin ei sitä ainakaan lämpötilasta huomaa.
”Minne me menemme?” Schinckel kysyy Linnin pysähtyessä katselemaan ympärilleen. Nenärengas kutittaa vähän, mutta Linn pakottaa itsensä olemaan hypistelemätt
