LUKU SEITSEMÄN
Linn
Trelleborgin vankila on surullinen näky. Se rakennettiin jo 80-luvun puolivälissä. Nelikerroksisessa rakennuksessa on vähän yli kolmekymmentä paikkaa ihmisille, jotka on vangittu erityisrajoituksin. Ylhäällä katolla on seitsemän klaustrofobista ulkoilualuetta, joilla saa kävellä ympäriinsä tunnin päivässä – jos käy tuuri ja henkilökuntaa on riittävästi. Rakennuksessa on myös pikkiriikkinen tila, jota väitetään kuntosaliksi, mutta joka toisesta laitteesta puuttuu talja tai ruuvi, niin että kaikki kolisee, on huteraa tai yksinkertaisesti vain käyttökelvotonta. Kuntopyörästä puuttuu poljin. Seiniin on pinttynyt ahdistushien haju. Juoksumatto kiihtyy hädin tuskin puolinopeaan kävelyvauhtiin.
Toisena päivänä, jonka Linn vietti täällä, hän pyysi päästä kuntoilemaan, eikä a
