LUKU KUUSI
Willy
Willy tuntee varoittavan tunteen vatsanpohjassaan ajaessaan hitaasti huteran, vallihaudan poikki kulkevan sillan yli ja piikkilangalla varustetun aitauksen portista sisään Helvetin enkelien tukikohtaan. Tuntuu siltä kun paikalla olisi aivan oma ilmakehänsä. Ilmassa leijuu jatkuvasti sekä hyvien että huonojen asioiden sekasotku. Täältä löytyy sekä suurin onni että pahin kauhistus. Harmaat kamerat seuraavat Willyä ja hänen tarkkaan kiillotettua low rider -moottoripyöräänsä hänen saapuessaan.
Potentiaalinen tuleva jäsen, joka on porttivahtina, elehtii Willyä tulemaan sisään ja sulkee oven Willyn ajettua ohi. Mies sanoo jotain radiopuhelimeen ja vetää kätensä vaalean poninhännän lävitse, joka on selvästi nähnyt parempiakin päiviä. Willy on viimeinen, joka saapuu paikalle.
