LUKU NELJÄ
Sixten
Sixten Törnholm ei tiedä, mitä tehdä kaikella vihallaan sytyttäessään katon loisteputket ja laittaessaan ilmastoinnin päälle. Tuulettimet lähtevät käyntiin vaimeasti suristen. Kun helvetti alkoi sataa taivaalta alas tilalle, Sixten istui työhuoneessaan viilaamassa illan visualisointitehtävää. Kaikki oli järjestyksessä. Elämä. Tila. Seuraajat. Vaikutti jopa siltä, etteivät he jäisi kiinni Elena Covacin yllättäen tapahtuneesta murhasta. Mutta nyt… nyt…
Syvältä Sixtenin rinnasta kuuluu mörinää. Hän ottaa käteensä vesipullon matalalta hyllyltä aivan tikkaiden vierestä, joita pitkin hän juuri tuli alas, ja heittää sen päin seinää vihaisesti huutaen. Pullo pompahtaa rajusti ja putoaa säilykepersikoita täynnä olevan tummanvihreän laatikkopinon päälle.
Ne… perkeleen… ämmät.
