Käyköön oikeus armosta

Luku 7

LUKU 7

SILLOIN

Mariannelundissa Bäckagatanilla rivin viimeisenä olevan talon yläkerran ikkunasta avautui näkymä lammelle. Lisäksi sieltä näki puiden takana häämöttävän koulun, vähän ylempänä olevan kellanruskean talon ja alempana sijaitsevan valkoisen rakennuksen, ison sorakentän, jolla pelattiin polttopalloa, samoin kuin juoksuradat ja pituushyppypaikan.

Blanche ja hänen vanhempansa asuivat omakotitalossa, jonka puuverhous oli maalattu punaiseksi ja puutarhaa kiersi musta aita. Talon takapuolella olevalta terassilta näkyi lammelle, joka sijaitsi pienen rinteen alla. Lammelle johtivat kaiteelliset portaat, mutta isä oli sanonut, ettei Blanche saanut mennä lammelle yksin.

Vuoden päästä Blanche menisi esikouluun, niin äiti ja isä olivat sanoneet. Blanche kaipasi sitä. Hänellä oli tapana seistä iltapäivisin yläkerrassa ja katsella ikkunasta, kun lapset lähtivät kotiin Furulundin koulusta. Useimmat kävelivät, jotkut juoksivat, kun taas jotkut pyöräilivät tai lautailivat. Heillä näytti olevan tosi hauskaa, sillä Blanche kuuli usein hihkumista ja naurua.

Ne, jotka eivät olleet tarpeeksi vanhoja mennäkseen esikouluun tai kouluun, kävivät päiväkodissa. Jotkut Blanchen kavereista kävivät siellä, mutta Blanche ei. Syynä oli se, että äiti ei käynyt päivisin töissä, vaan oli aina kotona.

Isä sitä vastoin oli töissä. Hän työskenteli Vallnäs-nimisellä sahalla. Blanche oli käynyt isän työpaikalla muutaman kerran, ja sinne päästäkseen piti ajaa autolla Eksjöhön.

Äiti ei käynyt töissä, koska hän oli sairas. Mikä äitiä vaivasi, sitä Blanche ei tiennyt, mutta äiti sanoi, että häntä särki sieltä täältä ja siksi hänen piti levätä. Outoa oli se, että äiti lepäsi vain harvoin, paitsi aamuisin, mutta siitä Blanche ei sanonut mitään kenellekään, ei edes isälle.

Blanchen noustessa ylös äidillä oli tapana nukkua vielä. Mutta ei se mitään. Jääkaapista löytyi aamupalaa, koska isä kävi töiden jälkeen kaupassa, ja Blanche osasi ottaa jugurttia ja tehdä voileivän omin päin. Syötyään Blanche leikki Barbie-nukeillaan tai katseli televisiota. Joskus televisiossa näytettiin lastenohjelmaa, toisinaan hän katseli elokuvan, sillä isä oli opettanut häntä käyttämään dvd-soitinta.

Kun Blanche oli ollut hereillä jo pitkään, äiti laskeutui narisevia portaita nukkaantuneessa, valkoisessa aamutakissaan. Äiti näytti väsyneeltä ja surulliselta, mutta yleensä hänen mielialansa parani päivän mittaan.

Keittiössä äiti laittoi oman aamiaisensa, joka koostui kahvista ja näkkileivästä, jolla ei ollut sen paremmin voita kuin mitään päällysteitäkään. Blanche ihmetteli, miten äiti tuli kylläiseksi, mutta äiti sanoi, ettei voinut syödä enempää, koska hän laihdutti. Äidin juodessa kahviaan ja syödessä näkkileipäänsä samalla kun selaili jotain lukuisista naistenlehdistään, Blanche istui keittiön sohvalla ja katseli äitiä. Hän haaveili itsekseen, kuinka he söisivät aamiaista yhdessä ja juttelisivat ja nauraisivat samalla.

Aamiaisen jälkeen äiti soitti usein jollekulle ystävälleen tai mummolle. Äiti ja mummo puhuivat äänekkäästi, ja joskus he huusivat toisilleen. Se ei tarkoittanut, että he olisivat olleet erimielisiä, he vain puhuivat keskenään niin.

Äidillä oli periaatteessa aina savuke sormiensa välissä, ja vaikka isä oli monta monituista kertaa pyytänyt äitiä olemaan polttamatta sisällä, äiti vain seisoi liesituulettimen alla ja tuprutteli. Blanchen mielestä haju oli yhtä aikaa inhottava ja hyvä. Inhottava, koska haju jäi nenään, ja hyvä, koska haju muistutti äidistä.

Vaari oli postinkantaja ja nousi aamulla vielä aikaisemmin kuin isä. Kun vaari meni töihin, hän lajitteli ensin kaikki kirjeet ja kiersi sitten pyörällä koko Mariannelundin jakaakseen ihmisten postit oikeisiin postilaatikoihin. Se vaikutti hauskalta, Blanche ajatteli ja toivoi pääsevänsä joskus vaarin mukaan nähdäkseen, miten työ sujui.

Aamupäivällä mummolla oli tapana tulla Blanchen kotiin. Sillä ei ollut mitään väliä, vaikka äiti ja mummo olisivat puhuneet jo pitkään puhelimessa. Mummo tuli joka tapauksessa vähän ajan päästä. Mummo ja vaari asuivat omassa talossaan Gärdetissä, vähän matkan päässä olevassa pienessä kylässä. Sinne päästäkseen piti ajaa autolla samaan suuntaan kuin silloin, kun mentiin isän työpaikalle.

Mummo pelasi Blanchen kanssa jotain peliä, tai sitten he piirsivät tai menivät ulos pihalle. Äidin kanssa ei leikitty, sillä hän selasi pääosin lehtiään tai puhui puhelimessa kavereidensa kanssa. Välillä äidin paras ystävä Marinakin tuli heille päivällä, kun oli vapaalla työstään Bobinenin vanhustentalosta. Mutta silloin kun Marina tuli, ei ollut yhtään kivaa, koska Marina itki aina. Hänen poikakaverinsa Kjell käyttäytyi tyhmästi häntä kohtaan, niin Blanche oli ymmärtänyt kuunneltuaan äitiä ja Marinaa salaa.

Muutama vuosi sitten isä oli kunnostanut alakerran puulattian ja tapetoinut kaikki paitsi keittiön seinät uudella, vaaleankeltaisella tapetilla. Olohuoneessa oli kaksi mustaa sohvaa valkoisen lasipöydän ympärillä. Lisäksi siellä oli kaakeliuuni, johon isä sytytti tulen talvisin. Sen ääressä oli kodikasta istua ja kuunnella palavien polttopuiden räiskyntää.

Keittiössä oli vihreä muovimatto ja puukaapit, jotka isä oli aikonut maalata valkoisiksi. Isä yritti innostaa äidin auttamaan. Hän oli jopa ehdottanut, että äiti voisi maalata kaapit, koska oli kuitenkin aina kotona, mutta äiti ei vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta.

Äiti ja mummo polttivat tupakkaa, joivat kahvia ja söivät joitain keittoja, joiden avulla heidän painonsa putoaisi. Kun Blanchen tuli nälkä, hän otti jääkaapista tai kuivakaapista jotain, joko voileivän, tortunpalan tai banaanin. Pakastimessa oli valmiita minipitsoja, jotka piti vain ensin lämmittää uunissa tai mikrossa.

Vaari tuli kotiin vähän kahden jälkeen iltapäivällä. Silloin hänen työnsä oli tehty ja hänen oli nälkä. Hän paistoi räiskäleitä tai teki spagettia ja jauhelihakastiketta itselleen ja Blanchelle. Äiti ja mummo eivät niitä halunneet. Sitten vaari lähti ennen kuin isä tuli töistä kotiin. Joskus vaari ja mummo olivat vielä kylässä, kun isä tuli kotiin, mutta useimmiten he olivat ennättäneet jo lähteä. Vaari oli selittänyt, että se oli viisainta, koska isä ei pitänyt mummosta.

Kotiin tultuaan isä leikki Blanchen kanssa. Parasta, mitä Blanche tiesi, oli, kun he menivät koulunpihaan ja keinuivat tai laskivat liukumäkeä. Äiti ei yleensä lähtenyt mukaan, ja jos hän joskus lähti, hän vain seisoskeli ja katseli sivusta savuketta poltellen.

Jos he olivat kahdestaan, isä kysyi Blanchelta, miten päivä oli mennyt. Mitä Blanche ja äiti olivat tehneet, mitä he olivat syöneet ja olivatko mummo tai Marina käyneet kylässä.

Vaikka Blanche näki, että isä tiesi, jos hän ei puhunut totta, hän valehteli. Ja joka kerta hän ihmetteli, miksei isä kysynyt uudestaan. Miksi isä tyytyi Blanchen vastaukseen, vaikka tiesi hänen valehtelevan?