LUKU 36
SILLOIN
Oli ehtinyt kulua tasan neljä vuotta, kolme kuukautta ja viisi päivää, kun hän oli tullut tänne.
Ikkunan takana komeili luonto myöhäisenä lokakuun päivänä, puut ylvästelivät värikylläisine lehtineen, jotka eivät olleet vielä pudonneet maahan ja muodostaneet ilmeikästä väripalettia harmaantuvalle nurmelle. Tuuli takertui oksiin, jotka yhä taistelivat pitääkseen vehreytensä lähestyvän pitkän talven ajan.
Hän tiesi, että kasvien sanottiin menevän dormanssiin, lepotilaan. Se muistutti joidenkin eläinten vaipumista talviuneen, kunnes kylmä vuodenaika oli ohi. Jos hän olisi voinut, hän olisi mielellään tehnyt samoin. Niin pitkään kuin hän näki värit ikkunan takana ja saattoi seurata, kuinka lehdet hohtivat kullankeltaisina yhä edelleen paistavan auringon kilossa, tuntui mahdo
