LUKU 29
Kaksi lintua oli seisahtunut makuuhuoneen ikkunan taakse, mikä tarkoitti jatkuvaa sirkutusta. Jesper ei osannut päättää, oliko se ärsyttävää vai mukavaa.
Hän makasi selällään sängyssä ja tuijotti valkoisessa katossa olevaa halkeamaa. Hän oli tehnyt niin jo kaksi tuntia. Helenan läsnäolo oli käsin kosketeltava kuten tavallista, ja kuten aina Helena horjutti Jesperin tasapainoa, vaikkei ollutkaan fyysisesti paikalla.
Helena ja hän olivat tavanneet eilen. Jesper oli ajanut leirintäalueelle, jossa Helena perheineen majaili. Vaikka nainen ei ollut maininnut sen paremmin tapaamisen kellonaikaa kuin paikkaakaan, Jesper oli ajanut leirintäalueelle vain siitä syystä, että Helena oli ylipäänsä suhtautunut näkemiseen suopeasti.
Jesper oli noussut autosta ja istahtanut yhdelle uimarannalla
