LAUANTAI 21. HEINÄKUUTA
LUKU 16
Jossain unen ja valveen rajamailla William erotti matkapuhelimen kärsivällisen pirinän. Kun hän viimein tajusi, mistä ääni tuli, hän havahtui täysin. Tämä oli ensimmäinen kerta Vimmerbyhyn muuton jälkeen, kun hänen puhelimensa soi keskellä yötä. Toki oli tapahtunut asioita, joissa poliisin läsnäoloa oli tarvittu, mutta ei mitään niin vakavaa, että hänet olisi pitänyt kutsua paikalle.
”William puhelimessa.”
Toisesta päästä kuuluva ääni ei tuhlannut aikaa.
”Nossenista on löytynyt kuollut nainen, luultavasti murhattu.”
William oli tottunut Emilian olemattomiin tervehdysfraaseihin, mutta ei ollut kuitenkaan koskaan käynyt tämän kanssa keskustelua, jonka sisältö olisi ollut lähimainkaan tämänhetkisen puhelun kaltainen, ja siksi Emilian töykeä äänensävy yllä
