LUKU 10
”Äiti, menen talliin.”
Rebecca käänsi katseensa edessään olevan tietokoneen ruudulta kuusitoistavuotiaaseen tyttäreensä. Kuten aina rakkaus lämmitti Rebeccan sydäntä, kun hän katsoi Simonea. Hän mietti, kuinka häntä joka kerta suorastaan pyörrytti, kun hän katsoi omaa lastaan, miten hän tunsi ylpeyttä hienoimmasta luomuksestaan. Kirjat, taloudelliset saavutukset ja julkisuus, mikään ei päässyt lähellekään sitä tunnetta, kun hän oli perheensä seurassa.
”Selvä, rakas”, Rebecca vastasi. ”Syödään vähän myöhemmin illalla.”
Rebecca yritti turhaan tavoittaa Simonen katsetta. Tuttuun tapaan tytär ei tuntenut samanlaista tarvetta katsoa toista silmiin. Pitkä, hontelo vartalo jäntevine selkineen katosi Rebeccan näkyvistä, ja vain muutaman sekunnin kuluttua ulko-ovi kolahti jälleen. Rebec
