LUKU KOLMEKYMMENTÄKAHDEKSAN
Kinne
Euforia lauleskelee kehossa, kun Johan Kinne hiipii pehmeällä ruoholla soratien viertä alati pimenevässä hämärässä. Seisokki, jonka hän sai kuunnellessaan pikkunartun kertomusta, ei oikein ota asettuakseen. Ihan sairasta. Koskaan ei voi tietää, vai miten se sanonta kuuluikaan
Sen lisäksi, että Kinne saa leikkiä vaalean neljätoistavuotiaan tytön kanssa videolla, heti kun on hankkiutunut eroon tytön sähköpostilaatikossa olevista todisteista, hän sai nyt kaupan päälle maailman, ellei jopa universumin, parhaan yliotteen siitä saatanan feministihuorasta, ylimielisestä viisastelijasta.
Kinne ei voi olla nauramatta matalalla äänellä kiirehtiessään takaisin Moan talolle. Mikä juttu. Moa ampui oman isänsä. Ei sillä, etteikö se mäntti olisi sitä ansainnut, mutta
