LUKU YHDEKSÄNTOISTA
Moa
Moa epäröi sormi ovikellolla. Hänestä tuntuu siltä kuin hän olisi ilmatiiviissä purkissa. Kaikki äänet ovat vaimennettuja, ihan kuin ne eivät liittyisi mitenkään häneen. Aurinko paistaa hyökkäävän kuumana, vaikka onkin niin aikaista. Ihan kuin se haluaisi sulattaa Moan rappusille pikku lätäköksi. Ehkä se olisikin kaikkien parhaaksi. Moa on vaihtanut vaatteet, mutta tuntee itsensä silti likaiseksi. Mutta vapaaksi, hänen pitää muistuttaa itseään. Hän vetää syvään henkeä ja soittaa ovikelloa.
Linn tulee melkein heti avaamaan.
Hetken aikaa he vain seisovat siinä tuijottamassa toisiaan tavalla, jota on vaikea tulkita. Sitten Linn astuu sivuun.
”Et ole tainnut nukkua kovin hyvin?”
Moa pudistaa vain päätään, joten Linn jatkaa:
”Minä taisin saada nukuttua pari tuntia
