LUKU KAKSIKYMMENTÄYHDEKSÄN
Linn
Linn makaa sängyllä edellään unenlämpöisen peiton alla ja tuijottaa valkoiseksi maalattuun kattoon syyllisyydentunteiden vaaniessa hänen jokaisessa solussaan. Vaikka hän kuinka yritti, hän ei pystynyt tänään lähtemään töihin. Kaikki on nyt vain ihan liikaa. Linnin tunteet käyttäytyvät kuin sairaalasta paenneet mielisairaat potilaat, ja hänen ajatuksensa harhailevat ympäriinsä nykyhetken ja menneen välillä kuin eksyneet kummitukset. Ensimmäistä kertaa ikinä Linn on valehdellut pomolleen. Hän on ilmoittanut olevansa sairaana, vaikka onkin terve.
Sinänsä se on vain mukautettu totuus, Linn ajattelee. Olenko minä ikinä ollutkaan täysin terve?
Linn kääntyy kyljelleen, asettaa kätensä poskensa alle ja katsoo valkoista tyynyä, jolla Elenan pää lepää öisin. Tosin
