LUKU KAKSIKYMMENTÄKAKSI
Carl
Suuri syreenipensas sen mökin ulkopuolella, jossa Carlin huoratytär asuu, toimii loistavana piilopaikkana illan laskeuduttua Saxtorpsskogenin metsän ylle. Carl hiipii hitaasti lähemmäs talon sivussa sijaitsevaa ikkunaa, mutta huomaa, että talossa on pahaenteisen pimeää. Missään ei pala pieninkään lamppu.
Voi helvetti. He ovat tietenkin jo kätkeneet Linnin jonnekin, jotten löytäisi häntä.
Carl pitää mölyt mahassaan niin hyvin kuin pystyy, ja kiertää hitaasti talon takapuolelle. Sama juttu siellä. Tosin… sen perusteella, mitä Carl näkee tässä heikossa valossa, ei juuri näytä siltä, että kukaan asuisi talossa. Ei etenkään naispuolinen henkilö. Huoneet ovat niin paljaita, että ne muistuttavat Carlia tämän omasta huoneesta Säterin vankilassa. Ja terassin huoneka
