LUKU KAKSIKYMMENTÄ
Carl
Säterdalenin luonnonsuojelualueella sijaitseva karjamaja oli sulkenut ovensa tältä päivältä, mikä sopi mainiosti Carl Walterin suunnitelmiin. Juostuaan paikalle hän pysähtyi huohottamaan aution, ruskean hirsimökin taakse ja katsoi kelloa vetäessään syvään ja pitkään henkeä saadakseen pulssinsa laskemaan. Neljä minuuttia ja neljäkymmentäviisi sekuntia. Se ei sujunut niin nopeasti kuin hän oli kuvitellut, mutta hyvä suoritus silti. Kysymys kuuluu, ovatko bussin luokse jääneet edes huomanneet hänen poissaoloaan, vai yrittivätkö he edelleen erottaa sekopäät toisistaan parkkipaikalla tahmaisessa veren ja vihan muodostamassa lammikossa.
Carl hymyilee noustessaan vedestä, vaikka kylmyys tuntuukin iholla purevalta.
Karjamajan luona Ljusterån-joki tekee voimakkaan mutkan
