LUKU SEITSEMÄNTOISTA
Carl
Tiistai-ilta Säterin pikkukaupungissa. Onko olemassa mitään masentavampaa? Toki kaupungin keskusta on melko hieno, vanhojen puutalojen keskellä kulkee kapeita mukulakivikatuja, mutta ei voi sanoa, että kaupungin neljätuhattaviisisataa asukasta olisivat mitään varsinaisia tähtiä. Koko kaupungissa leijuu vahva sisäsiittoisuuden aura, ja ne pikkumyymälät, jotka taistelevat epätoivoisesti olemassaolostaan, on nimetty nimillä, kuten Carinan korea kanala ja Minä & Alice. Carl Walter vavahtaa itseään ympäröivälle latteudelle oikeuspsykiatrisen osaston minibussin ohittaessa finnisen nuorisojoukon, jonka rumasti maalatut EPA-traktorit on pysäköity Säterin grillin ulkopuolelle. Joka ikinen heistä näyttää siltä, että tarvitsisi kunnon iskun naamaansa, niin että hammasrauda
