LUKU 20
Mikään ei ollut mennyt niin kuin Ellinore oli luullut. Hän tunsi, miten huono omatunto kalvoi häntä, kun hän ajatteli, miten hän oli kohdellut tytärtään. Josephine oli kysynyt häneltä Bengtin luona vietetystä ajasta, toivonut, että hän kertoisi, jotta tytär voisi auttaa häntä. Hän tuskin pystyisi torjumaan tyttärensä kysymyksiä enää pitkään, hän tiesi sen. Hän oli jo jonkin aikaa nähnyt Josephinen mietteliäistä silmistä, että pian tytär ei pystyisi enää tukahduttamaan kysymyksiään.
Toki Ellinore halusi lähentyä tytärtään, mutta joka kerta kun hän ajattelikaan kertoa kokemastaan Josephinelle tai jopa Per-Erikille, hän meni lukkoon. Aivan kuin joku olisi sitonut hänen sisuksensa niin, että hän sai hädin tuskin ilmaa, kuin joku olisi sulkenut hänen suunsa vetoketjulla, joka meni luk
