ALVA
Kolme viikkoa myöhemmin
Ikkunasta veti, ja Alva kiskaisi peiton korviinsa. Hänen olisi pian noustava ylös, jotta hän ehtisi kouluun, mutta hän makasi hetken paikoillaan ja katseli Adamia, joka nukkui käsi hänen vatsallaan.
Kaikki oli käynyt niin nopeasti. Hänen kahdeksantoistavuotissyntymäpäivänään pari viikkoa sitten Adam oli ollut yötä hänen luonaan ensimmäistä kertaa ja jäänyt pysyvästi, aivan niin kuin tämä oli sanonut sinä iltana. Alva oli yllättynyt, kun oli tajunnut Adamin tarkoittaneen sitä tosissaan. Oli totta kai mukavaa, että Adam oli hänen luonaan koko ajan, mutta hän ei ollut kuvitellut, että he muuttaisivat yhteen niin nopeasti. Mutta Adamille kaikki oli niin itsestään selvää, ettei Alva ollut viitsinyt kyseenalaistaa. Adam ei ollut vielä ehtinyt edes tavata hänen per
