CILLA
Oli totaalisen surullista istua vessassa lukkojen takana kyhjöttämässä hänen oman juhlahuoneistonsa avajaisissa. Mutta ihmismeri salissa vaikutti alkavan kaventua, joten Cilla uskaltautui jälleen ulos. Hän yritti olla ajattelematta aiempaa kiusallista tilannetta lavalla, mutta se yksinään vangitsi hänen ajatuksensa.
Hän etsi Tilden, ja he istuivat punaiselle sohvalle lepuuttamaan jalkojaan hetkeksi.
– Minun on lähdettävä kotiin, Tilde sanoi. – Vielä kolme kaaospäivää jäljellä, ja kaksosetkin tulevat meille viikonloppuna.
– Ovatko he olleet yhtään ystävällisempiä?
– Teen parhaani, jotta he viihtyisivät, Tilde sanoi.
– Pärjäät todella hyvin, Cilla sanoi. – Ei varmasti ole helppoa saada kahta kymmenvuotiasta kontolleen aina silloin tällöin.
– Minun käy heitä sääliksi. Eihän se he
