TIISTAI 19. SYYSKUUTA
Hän oli saanut uuden nimen, Rättimies. Aiemmin se oli ollut Kangaskassimies. Hän kiihtyi ja selasi eteenpäin. Ja sitten hän näki naisen kuva. Siinä nainen taas oli. Hän luki kuvatekstin yhä uudelleen ja maisteli ääneen naisen nimeä. Cilla Fallander. Eikö nainen ollutkin katsellut häntä pitkään sinä iltana? Kyllä, niin nainen oli tehnyt. Hän oli tuntenut sen selvästi. Nainen oli valinnut hänet kaikkien joukosta. Kiinnittänyt siniset silmänsä vain häneen. Kaikkien oli ollut nähtävä ja kuultava, että nainen lauloi hänelle. Hän oli siitä varma.
Naisella oli kaunis lauluääni. Se muistutti häntä toisen naisen äänestä. Rintaa vihloi kuin hän olisi nielaissut kulmikkaan kiven. Hän haki sakset ja leikkasi kuvan irti. Nainen saisi asua täällä. Talo oli hieno, ja siihen kuului
