VIISITOISTA VUOTTA AIEMMIN
Cilla tuijotti Sonnyn käsiä, jotka olivat ojennettuina pöydällä hänen edessään. Oliko hän tosissaan? Jatkaisiko Cilla käsien lyömistä?
– Vasen on ei ja oikea kyllä, Sonny toisti.
Hän esitti monta kysymystä, ja Cilla löi, mutta tuskin tiesi, mihin kysymyksiin hän vastasi ja vielä vähemmän, mitä hän vastasi.
– Haluatko tähdeksi? Kyllä- vai ei-käsi.
Kumpi käsi oli kyllä ja kumpi ei? Cilla oli jo unohtanut.
– Onko sinussa todella sitä, mitä vaaditaan, vai olenko käyttänyt sinuun turhaan aikaa ja rahaa? Kyllä- vai ei-käsi?
Cilla tunsi itsensä idiootiksi lyödessään Sonnyn käsiä. Kohta Sonnyn olisi pakko sanoa, että hän pilaili. Cilla kiemurteli nahkanojatuolissa ja huomasi, että hänen reisistään oli kadonnut tunto.
Sonnyhän oli juuri sanonut, ettei hänen tarvin
