TORSTAI 25. TOUKOKUUTA
Henke pysäköi auton, ja Cilla maksoi pysäköinnin, he olivat matkalla tulevalle esityspaikalle sataman lähellä. Kalalokit kirkuivat ja tappelivat vanhasta sipsipussista, jonka joku oli jättänyt puistonpenkille leikkipuiston viereen. Aurinko lämmitti vihdoin Sundsvallissa, ja keinuvat laivat kimaltavan veden laineilla lupailivat, että kesä olisi lopulta tuloillaan. Cilla oli menossa tapaamaan ravintoloitsijaa ja ääniteknikkoa kahvittelun merkeissä, ja Henke, joka oli vapaalla helatorstain, oli lähtenyt mukaan.
– Terve, Henke. Kiva nähdä sinua. Siitä onkin tovi, Tomas Bergman sanoi.
– Joo, hetki on vierähtänyt.
– Miten bändillä muuten menee?
– En nykyään ehdi soittamaan paljoa bändin kanssa, Henke sanoi. Olen kuitenkin kaikki viikot poissa, mutta oli meillä keikka
