TORSTAI 14. KESÄKUUTA
70 päivää jäljellä
Puolet kaupungin kaduista oli suljettu, ja Cilla huokaisi, kun Henke ajoi katua edestakaisin etsiessään parkkipaikkaa. Sadepilvi lipui pahaenteisesti kattojen yllä ja laimensi tunnelmaa entisestään. Tietysti aurinko ja kesän lämpö olivat poissa juuri tänään. Pojat istuivat hiljaa takapenkillä ja aistivat luultavasti autossa kytevän ärsytyksen.
– Miksi meidän pitää aina olla näin myöhässä? Cilla kysyi. – Entä jos meiltä menee kaikki sivu suun.
– Olisit varmaan voinut ostaa tuon kukan vähän aiemmin, Henke sanoi ja nyökkäsi kohti paketoitua ruusua.
– Varo, Cilla huusi, kun näki auton lähestyvän heitä yllättäen väärästä kulmasta. – Sinun on katsottava ympärillesi! Se tästä vielä puuttuisi, että ajaisimme kolarin.
– Jos huudat tuohon malliin, niin
