KESKIVIIKKO 30. TOUKOKUUTA
86 päivää jäljellä
Herätyskelloa ei ainakaan tarvittu.
Iloinen nauru, raikuvat kiljahdukset ja riehakkaat pienet jalat herättivät Biancan joka aamu. Toisin kuin kotona, jossa nykyään oli aivan hiljaista. Ei äitiä hääräämässä keittiössä. Ei isää, jolla oli kiire töihin. Ja Oliver, hän livisti tiehensä syömättä aamiaista joka aamu, joten häntäkään ei paljoa nähnyt. Vaikka pian, kun olisi kesäloma, hän nukkuisi varmaan taas puolet päivistä. Bianca toivoi, että Oliver voisi jo paremmin. Ehkä hän jaksaisi skypettää kotiin tänä iltana, kun lapset olisivat nukahtaneet ja ennen kuin hän itse simahtaisi.
Ensimmäiset päivät olivat olleet vaikeita, ja välillä hänen oli vaikea ymmärtää tyttöjen puhetta, mutta Bianca lähti kolmikon ja Tarzanin kanssa kävelylle vähintään k
