Vielä sydän lyö

Keskiviikko 9. toukokuuta-1

Kolme kuukautta aiemmin

KESKIVIIKKO 9. TOUKOKUUTA

107 päivää jäljellä

Cilla pysäköi kalatorille ostoskeskuksen viereen, ja vatsassa pisteli. Täysin uusi haaste oli hänen edessään, ja hän odotti sitä innolla. Tieto siitä, että hänellä olisi mahdollisuus luoda jotakin, joka ilahduttaisi monia sundsvallilaisia täytti koko kehon ihanalla energialla. Oli sitä paitsi mahtavaa tuntea, että joku uskoi häneen. Ja Tim Larssonin oli todella uskottava häneen, koska oli antanut hänelle niin suuren vastuun ja vapaat kädet. Vieläpä epätavallisen suuren vastuun ottaen huomioon, paljonko oli pelissä. Cilla saapui henkilökunnan keittiön luo ja asettui suljetun oven ulkopuolelle odottamaan. Hän suki hiuksiaan ja paranteli huulikiiltoa odottaessaan vuoroaan.

Timin kollega Katarina Frolén kiinteistöyhtiö Norrsidanista avasi oven ja viittoi Cillaa tulemaan peremmälle. Katarinan kasvot ja kaula punoittivat, Cilla pani merkille astuessaan huoneeseen. Ehkä se johtui niistä kiivaista äänistä, jotka hän oli juuri kuullut oven läpi. Tunnelma vaikutti kaikkea muuta kuin hyvältä, ja Cilla yritti vaivihkaa kuivata hionneita käsiään housuihinsa. Noin kaksikymmentäviisi naista ja kolme miestä, jotka edustivat ostoskeskuksen myymälöitä, istuivat pöydän ympärillä. He hiljentyivät ja katselivat häntä päästä varpaisiin, ja Cilla ehti ajatella, että hänen olisi pitänyt nähdä hieman enemmän vaivaa ja pukeutua muodikkaammin. Kaikki olivat pukeutuneet liikkeidensä uusimpiin vaatteisiin, ja myrkynvihreä angoraneule, joka Cillalla oli yllään, alkoi kutista ja pistellä hänen lämmintä ihoaan vasten. Huoneessa täytyi olla kolmekymmentä astetta lämmintä. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän punaisia, ja huoneessa haisi hiki parfyymien tuoksuun sekoittuneena. Suurin osa oli asettunut istumaan yhdeksi pitkäksi pöydäksi yhdistettyjen kolmen puupöydän ääreen, ja loput istuivat vanhan kivitalon suurilla, leveillä ikkunasyvennyksillä.

Cilla asettui Katarinan viereen eikä tiennyt, mitä tehdä käsillään.

– Tässä on siis Cilla Fallander, joka toimii elokuussa aukeavan uuden ostoskeskuksen avajaisten projektipäällikkönä. Mutta hän tulee olemaan täällä talossa tästä päivästä lähtien ikään kuin keskusjohtajana, sanoisin. Mutta hän saa kohta kertoa lisää itsestään.

Kaikki tuijottivat epäileväisinä Cillaa. Kaikki paitsi se punahiuksinen nainen, jonka hän tunnisti KappAhlista. Hän ainakin hymyili Cillalle kannustavasti ja ojensi tälle kahvikupin. Cilla otti kulauksen, ja tietysti poltti kielensä.

Hitto.

Katarina astui sivuun ja jätti Cillan huomion keskipisteeksi konferenssihuoneeksi muuttuneessa keittiössä, aivan kuin kaikkien katseet eivät olisi jo valmiiksi olleet hänessä. Cilla ei täysin ymmärtänyt, mitä Katarina tarkoitti keskusjohtajalla, muttei uskaltanut kysyä asiasta heidän edessään istuvan joukon kuullen. Katarina vaikutti muutenkin todella vaivaantuneelta jostakin syystä. Cilla ajatteli niitä kiihtyneitä ääniä, jotka hän oli juuri kuullut odottaessaan ulkopuolella. Irralliset lauseet olivat kuuluneet: hävyttömät yhteiset kustannukset, talossa ei tapahdu mitään ja mitä teemme vessarahoille?

– Vai niin, ja kukahan meillä siinä on? eräs viisikymppinen nainen sanoi ja tirkisteli häntä sinisillä silmillään heilauttaessaan hopeanvaaleaa sivuotsatukkaansa.

Cilla köhäisi.

– Nimeni on siis Cilla Fallander, ja minä järjestän elokuun avajaiset, hän sanoi surkeimmalla äänellä, jonka hän oli koskaan päästänyt suustaan. Hän tunsi polvien lähes tutisevan. Huoneen tunnelma todella imi voimat hänestä.

– Puhu kovempaa, ääni huusi.

Cilla laski painon toiselle jalalleen ja yritti uudelleen, mutta ero ei ollut suuri.

– Pitikö sinun olla myös keskusjohtaja? Olisi hienoa, jos jotain tapahtuisi jo kesän aikana, kävijämäärä ei nouse välittömästi, nuori kalju mies Stadium-paidassa sanoi ja naulitsi katseensa häneen. Cilla tunnisti miehen. Mies oli seissyt kassalla edellisellä viikolla, kun hän oli ostanut Williamille pyöräilykypärän.

– Joo, Cilla sanoi hiljaisella äänellä ja antoi katseensa harhailla.

Aivot työskentelivät kuumeisesti. Keskusjohtaja. Mitä sellainen teki? Mitä häneltä oli jäänyt huomaamatta?

– Otetaan yksi asia kerrallaan, Katarina sanoi tarttumatta Cillan kysyvään katseeseen.

Cilla ryhdistäytyi.

– Yritämme pitää huolen, että ostoskeskuksessa tapahtuu paljon hauskoja juttuja avajaisten aikana, ja te, jotka tunnette talon, saatte opastaa minua ja mielellään esittää myös toiveita, Cilla sanoi ja hymyili kaikille pöydän ympärillä. Hän halusi kovasti, että porukka tuntisi itsensä osallisiksi ja ymmärtäisi, ettei hän ollut sellainen ihminen, joka käyttäisi kyynärpäitään. Että hän mielellään kuuntelisi heitä ja tahtoisi heidän parastaan. Mutta totuus oli, että kaikista eniten hän halusi, että he pitäisivät hänestä saman tien.

Kuului hiljaista mutinaa, eikä kukaan hymyillyt takaisin. Ei edes KappAhlin nainen.

Oveen koputettiin, ja Tim astui sisään. Timhän oli antanut Cillalle tämän tehtävän, ja Cilla hengähti hieman, koska sai olla hetken poissa keskiöstä.

– Anteeksi, että olen myöhässä, Tim sanoi. – Mutta olette näköjään jo saaneet tutustua Cillaan. Emmekö olekin saaneet huippumimmin mukaan! hän huudahti ja katsoi ympärilleen huoneessa.

Hän ei saanut välittömästi suurta vastausta, lähinnä päälle liimattuja kohteliaita hymyjä.

– Vai niin, sitten voimmekin käydä läpi muita asioita, hän jatkoi ja katsoi Katarinaa, joka asettui hänen viereensä.

Cilla astui sivuun ja tarkkaili huoneessa olijoita Timin ja Katarinan keskustellessa. Monet istuivat käsivarret ristissä. Jännitys ilmassa oli käsin kosketeltava, ja Cilla aisti tukun selvittämättömiä konflikteja.

Mutta Tim ja Katarina vaikuttivat olevan hyvä tiimi, ja he vaikuttivat työskentelevän mielellään yhdessä. Niinä muutamana kertana, kun Cilla oli tavannut Timin, hän oli saanut kuvan, että Tim oli oikeudenmukainen ja ammattimainen mies, joka ei vaikuttanut pelkäävän työskennellä naisten kanssa, joilla oli mielipiteitä. Hän oli jotenkin itsevarma. Treenattu, ja näytti vieläpä hävyttömän nuorekkaalta. Cilla piti miehestä.

– Nyt minun on kiirehdittävä eteenpäin, joten toivon, että olette kilttejä ja toivotatte Cillan tervetulleeksi, Tim sanoi ja nyökkäsi Cillalle ennen kuin jatkoi matkaansa.

Huoneen valtasi täysi hiljaisuus.

*

Sydän hakkasi lujaa, ja hän yritti saada katsekontaktia Timiin, mutta tämä katsoi kaikkia muita paitsi häntä. Miksi mies vältteli häntä? Miksi hän käyttäytyi taas niin kummallisesti? Ja miksi hän hymyili, ja mielisteli tuota Cillaa?

Tämä ei tuntunut hyvältä, ei lainkaan hyvältä, ja hänestä tuntui, että kaikki saattaisi lipua pois hänen ulottuviltaan. Hänenhän olisi pitänyt saada avajaiset hoitaakseen? Kai hän saisi edes osallistua? Etenkin mies hänen olisi pitänyt saada…

Katarina seisoi paikoillaan. Hän näytti tekopyhältä Tiger of Swedenin liituraitapuvussa ja teeskenteli kuin mitään ei olisi meneillään. Eivät kai kaikki Timin ja Katarinan lupaukset olleet voineet olla tyhjiä? ”Kyllä se kannattaa”, blaa, blaa, blaa. Totta helvetissä. Hän joi vielä kulauksen kahvia ja hymyili epäaidosti takaisin, mutta hän ei saanut katsekontaktia Katarinaan.

Neljä vuotta.

Neljä vuotta hän oli auttanut ostoskeskuksessa päivätyönsä lisäksi, mutta se ei näköjään merkinnyt mitään. Hän katsoi ympärilleen nähdäkseen muiden reaktiot, mutta kaikki vaikuttivat kuuntelevan keskittyneesti sitä makeilevaa hirviötä. Kaikki paitsi Cubuksen Lotta, joka näpelöi jollakin hiton kimalteella koristeltuja kynsiään, ja H&M:n Louise, joka liikutteli tyhjää kahvikuppiaan edestakaisin niin, että posliini raapi pöydän puupintaa vasten ja oli tehdä hänet hulluksi. Stadiumin Jonas räpläsi puhelintaan ja teeskenteli saaneensa jonkin tärkeän tekstiviestin, ja se uusi vihreähiuksinen Body Shopista hymyili koko ajan ja näytti todella hölmöltä istuessaan ikkunalaudalla kollegansa kanssa. Åhlénsin Sofie vilkaisi hänen suuntaansa, mutta hän ei suonut Sofielle edes katsetta, hän tiesi, mitä tämä sanoisi. Ainakin Cerveran Mona katsoi ämmää pahasti. Monaan hän pystyi edes luottamaan.

Kun tapaaminen vihdoin päättyi, hän käveli portaat alas ja kiiruhti ulos Centralgatanille kohti Navetia ehtiäkseen Granloholmiin menevään bussiin. Hän ei halunnut puhua niiden tekopyhien paskiaisten kanssa. Ah, olet niin hyvä. Mitä tekisimme ilman sinua? Olet vain paras.

Epätavallisen kylmä toukokuun tuuli löi vasten kasvoja ja vilvoitti hänen punoittavia kasvojaan. Hän huokaisi, kun huomasi ulkona sataneen lunta. Aivan kuin päivä ei olisi ollut jo riittävän surkea.

Kaikki hänen rehkimisensä oli siis ollut täysin turhaa. Kaikki ne tunnit, jotka hän kantanut joulukoristelaatikoita, kiipeillyt portaita, työskennellyt ilmaiseksi ja auttanut ilman kiitosta. Niin joo, olihan hän saanut suklaarasian talon kokouksessa edellisenä jouluna.

Kiitos vaan siitäkin.

Bussi luisui loskassa, ja hän piti kiinni edessä olevasta penkistä. Hän katsoi ulos ikkunasta, ja pahin raivo laantui ja muuttui suureksi möykyksi vatsassa. Mitä hän nyt sanoisi äidille ja isälle? Nyt hänen siskonsakin saisi lisää vettä myllyynsä, ja äiti ja isä katsoisivat häntä päät kallellaan ymmärtäväisesti, kuten heillä oli tapana. Kunpa hän olisi pystynyt pitämään suuren suunsa kiinni ennen kuin oli varma. Mutta se oli nyt liian myöhäistä. Hänen olisi taas keksittävä jotakin.

Noustessaan bussista hän kompastui omiin jalkoihinsa ja kirosi, kun kaatui ranteensa päälle loskaan. Lunta toukokuussa, älytöntä, hän ajatteli ennen kuin nousi nopeasti ylös, kohensi vastasävytettyjä punaisia hiuksiaan ja korjasi huulipunaansa ottaakseen selfien. Viikonloppuna hän oli istunut parvekkeella juomassa roséta ja oli ollut jo lähes sinut asian kanssa, mutta tämäkin vielä.

Otettuaan liudan kuvia hän oli vihdoin tyytyväinen kuvakulmaan, jossa sekä luminen rinne että sen edessä töröllään olevat huulet näyttivät täydellisiltä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää… hän kirjoitti, kun oli valinnut, minkä filtterin laittaisi i********:-julkaisuun.

Hän astui sisään tyhjään asuntoon ja meni suoraan ruokakomerolle. Hän otti esiin viskipullon ja drinkkilasin. Juotuaan kolme kulausta ja irvistettyään pahanmakuiselle nesteelle hän otti puhelimen esiin. Hän tiesi, ettei saisi soittaa Timille näin myöhään illalla. Timin vaimo saattaisi kuulla, mutta hänen olisi vain saatava puhua miehen kanssa.

Soita minulle niin pian kuin voit, hän kirjoitti tekstiviestiin.

Odottaessaan ja toivoessaan, että Tim soittaisi takaisin, hän käveli lattialla olevan häkin luo ja laittoi juustoa sen sisään. Sitten hän tuuppasi keittiön pöydältä kaikki postit sivuun ja nosti aamulta jääneen teekupin syrjään ennen kuin käynnisti tietokoneen ja googlasi naisen nimen.

Katsotaanhan, neiti Cilla Fallander.

Vai niin, rouva ilmeisesti. Monta Sundsvalls Tidningin artikkelia pomppasi esiin.

Esiintyjä? Jo nyt perkele.

Hän täytti viskilasin ja otti muutaman suuren kulauksen. Miksei Tim soittanut? Ehkä hän oli nyt kertonut vaimolleen? Kertonut, että halusi erota. Ehkä rouva Larsson itki juuri nyt, vähän niin kuin hän oli itkenyt vuoden verran odottaen, että pääsisi nauttimaan Timin murusista. Mutta odotus oli nyt ohi. Sen Tim oli luvannut. Hän oli luvannut paljon, tarkemmin ajateltuna.

Punaiset ilmoitukset loistivat f*******:-sovelluksessa, eikä hän voinut olla katsomatta, kuka hänestä mahdollisesti halusi ja mitä.

Vai niin, OSR-ryhmä oli ilmeisesti herännyt iltaan.

Ostoskeskuksen salainen ryhmä.

Ryhmään kuului joitakin ostoskeskuksessa työskenteleviä, eikä hän tiennyt, miksi oli mukana. Siellä keskusteltiin harvoin mitään kiinnostavaa, ja oli miten oli, hän ei koskaan osallistunut keskusteluun. Hän vain luki, mitä muut kirjoittivat, jotta pysyi kartalla. Mutta ehkä he olivat kirjoittaneet jotakin illan tapaamisesta? Hän klikkasi keskustelun auki ja luki.

Ella Andersson

Ylläpitäjä 9. toukokuuta kello 22.13

Vai niin, mitä mieltä olemme illan kokouksesta? He ovat puhuneet avajaisista ja niiden tärkeydestä, ja sitten he valitsevat jonkun nuoren showtytön kaupungista projektipäälliköksi! Olen huolissani. Mitä mieltä te olette?

Lotta Lindén

Olen samaa mieltä, Ella. Kaikki luulivat, että he valitsisivat jonkun ammattilaisen nyt, kun he ovat todella luvanneet panostaa.

Hasse Larsson

Kyllä, vaikka emmehän me vielä tiedä, ehkä hän on ammattilaisempi kuin luulemme. Vaimoni oli viime joulun alla katsomassa jotakin esitystä, jonka Cilla oli tuottanut, ja se oli ilmeisesti ollut oikein ammattimainen, vaikka olikin paikallinen.

Lotta Lindén

Toivotaan niin ainakin.

Hasse Larsson

Toivon, että hän saisi keksittyä jotakin ohjelmaa jo kesän ajaksi, jotta jotain tapahtuisi. Myyntimme on laskenut jyrkästi verrattuna viime vuoteen.

Sofie Stål

Vaikutti siltä, etteivät he olleet keskustelleet siitä, vai mitä?

Hasse Larsson

Mitä tarkoitat, Sofie?

Sofie Stål

No kun Katarina sanoi, että Cilla toimisi myös keskusjohtajana, se vaikutti tulevan yllätyksenä. Vai olinko ainoa, josta vaikutti siltä?

Hän jatkoi keskustelun seuraamista. Kenelläkään muulla ei vaikuttanut olevan minkäänlaista mielipidettä siitä, ettei häntä ilmeisesti ollut edes ajateltu projektipäällikön tehtävään. Kaiken sen jälkeen, mitä hän oli tehnyt heidän hyväkseen. Mutta hän sai kuitenkin jonkinlaista tyydytystä lukiessaan, ettei sillä Cillallakaan tulisi olemaan liian helppoa. Hän katsoi viestit vielä kerran läpi ennen kuin kulautti lasinsa tyhjäksi ja pamautti läppärin kannen kiinni.

*

– Tämä on sinun toimistosi, Katarina sanoi ja astui sisään huoneeseen. – Ei sillä, että täällä kovin usein istuisit. Lähinnähän sinun on juostava ympäri liikkeitä, hän jatkoi.

– Mm, Cilla sanoi ja yritti näyttää siltä kuin ymmärtäisi täysin.

– Tämä sisäpiha lasitetaan kokonaan, ja sinne tulee sekä kahvila että ravintola, Katarina jatkoi, nojasi eteenpäin ja katsoi rakennustyömaata alhaalla ulkona. – Tuossa tornissa ylhäällä katolla on upea pieni sauna. Näytän sinulle joku kerta, kun meillä on aikaa. Tule, mennään kiertelemään ostoskeskukseen nyt, kun se on suljettu.

Katarina käveli hurjaa vauhtia pitkillä jaloillaan, ja Cilla sai kulkea puolijuoksua pysyäkseen hänen perässään. Kun he saapuivat takaisin henkilökunnan keittiöön, Katarina nosti paksun mapin salkustaan ja ojensi sen Cillalle.

– Siinä on kaikki, mitä tehtävääsi kuuluu. Lue se, kun sinulla on aikaa.

– Totta kai, mutta olisi kiva, jos voisit kertoa vähän tarkemmin, mitä keskusjohtaja tekee? Luulin, että olisin vain avajaisten projektipäällikkö.

– Kyllä, pitää paikkansa, mutta luulen, että on paras, jos tutustut liikkeiden porukkaan ja saat käsityksen toiminnasta kokonaisuudessaan, jotta voit järjestää avajaiset parhaalla mahdollisella tavalla.

He päättivät kokouksen, ja Cilla hytisi kävellessään ulos ja kohdatessaan lumisen maan. Mitä hittoa oikein tapahtui? Juurihan he olivat saaneet maistaa kesän lämpöä. Hän käytti tilaisuuden hyväkseen ja soitti pikkusiskolleen Jossanille autosta ja kertoi tapaamisesta, jossa oli juuri ollut.

– Avajaisista tulee varmasti upeat, usko pois, Jossan sanoi.

– Ehkä vain kuvittelen, mutta en tuntenut oloani kovin tervetulleeksi ostoskeskuksen työntekijöiden puolelta. Tuntui kuin jotain olisi ollut meneillään…