SILLOIN
Tukholma
84 päivää uuteenvuoteen
Tänään on yhdeksäs lokakuuta, ja edellisestä kirjeestäni on kulunut lähes kaksi kuukautta.
Sain työn! En ollut varautunut siihen. En osannut kuvitella, että he valitsisivat jonkun kaltaiseni. Meinasin ensin soittaa kotiin kertoakseni, mutta muutin mieleni. Ei siinä olisi mitään järkeä. Heidän mielestään minun työni on aivan hömppää. He sanovat, ettei se ole oikeaa työtä, eivätkä ymmärrä, miksi haluan asua Stokiksessa.
Joskus olisi kiva, että olisi joku, kenelle jutella, vaikka se saattaisikin käydä työlääksi. Olen kuitenkin tottunut olemaan yksin. Niin olen aina ollut. Mutta minusta on mukava purkaa tuntojani tähän vanhaan kirjaan. Etenkin, kun tiedän, ettei kukaan koskaan tule lukemaan kirjoituksiani.
Muistan, miten raskasta oli silloin, kun
