LUKU 20
”Kai sinä kuitenkin syöt jotakin? Voileivän?”
Mummo katsoi Blanchea vetoavasti, mutta Blanche pudisti vain päätään. Hänen ei ollut nälkä. Järkytys ei ollut laantunut, ja hän näki silmissään vain, kuinka äiti valahti nurmikolle kaikkien Källängsparkenin ihmisten sekaan ja veri värjäsi äidin vaalean leningin punaiseksi.
He olivat joutuneet odottamaan poliisiasemalla pitkään. Heidät oli erotettu, mummo, vaari, Jakob ja hän olivat seuranneet kukin omaa poliisiaan eri kuulusteluhuoneisiin. Mutta Bonnie oli päässyt hänen kanssaan samaan huoneeseen, koska ei ollut suostunut irrottamaan otettaan hänen kädestään. Pitkän ajan kuluttua sosiaalitoimesta tullut nainen ja psykologi olivat onnistuneet houkuttelemaan Bonnien kanssaan keittiöön lupaamalla tälle kanelipullan, ja sillä välin kun p
